Uninen
hämärä viipyilee makuuhuoneessa. Tunnen peittoni alla Urkki-koiran lämpimän
silkkiturkin jalkojani vasten.
Ukki jo
kääntyilee sängyssään ja nousee reippaasti lähteäkseen. Nappi-koirakin havahtuu
ukin liikkeisiin, mutta ei ole niistä moksiskaan.
-Tulkaapa
pojat aamupissalle ! Haetaan sanomalehti samalla.
Urkki on jo
vauhdissa kutsun vielä kaikuessa. Hän tai se, miten sen nyt ottaa, juoksee
salamana eteiseen ja salamana takaisin herättelemään velipoikaa.
-Herää
Nappi! Lähdetään ulos, ukki meni jo.
-Minä en
lähde mihinkään ulos. Minä haluan vielä nukkua.
-Ukki, Nappi
ei halua herätä. Se meni sinun tyynylle nukkumaan.
-Tuleppas
Nappi sinäkin. Voit sitten jatkaa unia, jos vielä väsyttää aamulenkin jälkeen.
Nappi-koira
vääntyilee alas lämpimältä tyynyltä, venyttelee mustia karvaisia koipiaan ja
haukottelee makeasti. Hitaasti Nappi lähtee tepsuttelemaan kohti eteistä.
Minäkin nousen verkkaisesti sängystä, avaan verhot ja ikkunan. Kuulen, kuinka
Urkki on mennyt sanomaan naapurin metsästyskoirille pari valittua sanaa.
-Tepä ette pääsekään tänne meidän pihalle.
Pysykää vaan siellä häkissänne.
Ukki pyyhkii
pikkuiset kuratassut puhtaiksi tuulikaapissa. Sitten koittaa vapaus.
Koirakaverukset ampaisevat villiin juoksuun ympäri talon. Ensin peräkkäin,
sitten vastakkaisiin suuntiin. On onni, että molemmilla on painoa vain pari
kiloa. Missä mummi?
-Mitä
pojat? Kävittekö ulkona? Mummi laittaa
aamukahvit tulemaan ja sitten saatte ruokaa. Tässä teille uutta, raikasta
vettä.
Kaksi
kaunista silmäparia seuraa mummin touhuja tarkkaan. Urkin ruskeat silmät ovat
kuin Fazerin suklaanapit. Napin mustat silmät muistuttavat kiiltäviä palttoonnappeja.
-Tässä
mummin villiskonteille herkkuaamiaista. Naksuja ja Cesaria. No niin. Ole hyvä.
-Slurps,
slurps, sanoo Urkki. Saanko loput sinun ruuat Nappi?
-Mur, mur, et saa, sanoo Nappi.
Riitta Kärkkäinen
28.2.2023