Taivas kaataa vettä ja tuuli taivuttelee
puita. Kalevi katselee kesämökin kuistin ikkunasta sateen tanssia vaahtoavien
aaltojen kanssa. Tämä on kurjaa ja poikaa melkein itkettää.
Hän katselee koulunpäättymisrahalla
ostamaansa guttaperkkakalaa. Kuinka kivaa olisi uittaa sitä uimarannassa.
Eno toi aamulla sateen keskeltä hauen. Kalevi ei päässyt mukaan
verkoille, vaikka olisi halunnut ja sitten vielä se ruotoinen kalakeitto. Äiti
kyllä ruoti kalan huolella, mutta kuin kiusalla yksi ruoto jäi piiloon ja hyppäsi
lusikasta kurkistelemaan Kalevin kurkkuun. Näkkileipäkonstilla ruoto häädettiin
kiusaamasta nielua.
Tämä on todella kurjaa. Ei yhtään kaveria eikä mökillä ole
mitään tekemistä. Veikosta ei ole leikkikaveriksi. Se vaan sotkee kaikki
autoleikit ja töhrii piirustukset. Ajankuluksi Kalevi käy hieman härnäämässä
veljeään ja ottaa häneltä pallon pois ryhtyen pomputtelemaan sitä. Mökin
täyttää veljesten nahistelun meteli. Äiti alkaa hermostua meluun ja
pitkästyneen poikansa kysymyksiin. Mökin ilmapiiri alkaa vähitellen muistuttaa
dynamiittipötkyssä palavaa tulilankaa.
Pihalta kuuluu ääniä ja ovi aukeaa. Vettä valuva ukki seisoo
hymyillen oviaukossa. Hänen olemuksensa sammutti tulilangan. Ukin käsi nostaa
taskusta tuliaisiksi tikkukaramellin:
– Johan on kurja keli! Onkos täällä pärjäilty?
– Ukki, täällä ei ole mitään tekemistä. Ihan kurjaa, vastaa
Kalevi. – Mitä tehtäisiin?
– Johan nyt! Kyllä myö pojat jotain keksitään. Annahan kun ukki heittää nämä märät kamppeet kuivumaan. Olisikohan äidilläsi kahvia?
– Johan nyt! Kyllä myö pojat jotain keksitään. Annahan kun ukki heittää nämä märät kamppeet kuivumaan. Olisikohan äidilläsi kahvia?
Kalevi istuu ukin seuraksi tuliaiskahvipöytään. Äiti on katsonut
kahdesti Kalevia sillä silmällä, ettei ukkia ei saa hoputtaa. Kermainen kahvi
ja näkkileipä löytävät tiensä vatsojen kätköihin.
– Niin että mitä tehtäisiin? Mitäpä olet mieltä, jos
kokeiltaisiin vähän kemiaa, sanoo ukki ja kaivelee reppuaan. Hän ottaa sieltä
palan mäntysuopaa, ruskean pussillisen jotain jauhoa sekä salaperäisen
pahvitölkin. Se näyttää ihan hunajalta, päättelee Kalevi.
Ukki ja Kalevi menevät ulos ja pistävät juoksuksi. He yrittävät
päästä pisaroiden välissä kuivana rantasaunalle. Nyt Kalevia ei enää keljuta
yhtään. Ukilla on aina jänniä hommia ja mitähän tämä kemia oikein on?
Saunalla ukki ottaa pienen tyhjän säilyketölkin johon Kalevi
mittaa kymmenen ruokalusikallista vettä. Seuraavaksi ukki ottaa mäntysuovan
esiin ja veistää siitä muutamia lastuja saunakauhaan. Hän antaa Kalevin vuolla mäntysuopaa
ja ukin opissa poika oppi pian miten puukkoa käsitellään ja saadaan sopivia
lastuja.
– Yllätetään äiti ja tehdään oikein hyvää tukanpesuainetta,
sanoo ukki ja kaataa lastut peltipurkkiin.
Kalevi on ylpeä sekoittaessaan varpuvispilällä vettä ja
mäntysuopaa. Välillä ukki tarkastelee seosta ja kun kaikki lastut ovat
sulaneet, niin on aika laittaa lisäaineet sekaan. Paperipussista ripotellaan
ruokalusikallinen valkoista jauhetta. Ukki kehuu sen olevan afriikkalaista naatriuumia.
Lopuksi sekaan laitetaan puoli lusikallista ameeriikkalaista honeya.
Ukki varoittelee, että honeyn kanssa on oltava varovainen. Jos
sitä laittaa liikaa, niin tukasta tulee tahmea.
Sade lakkaa sopivasti kun kemistit vievät tukanpesuaineen
äidille. Kuttaperkkakala hymyilee ja Veikko on käynyt päiväunille.