On vuoden 1983 loppupuoli. Äitiyslomani on päättymässä.
Mihin saamme esikoisemme päivähoitoon? Soitan Kuopion kaupungin
sosiaalitoimistoon ja tiedustelen hoitopaikkaa lapsellemme. Puhelun aikana käy
selväksi, että meidän lapsellamme ei ole oikeutta päivähoitopaikkaan.
Vuodesta 1973 voimassa olleen päivähoitolain mukaan lapsia
päivähoitoon otettaessa on etusija annettava sosiaalisista ja
kasvatuksellisista syistä päivähoitoa tarvitseville lapsille. Miehelläni ja
minulla on vakituinen työ tuomioistuimessa. Meillä opinto- ja
asuntolainavelkaisilla on liian suuret tulot.
Laitamme Savon Sanomiin ilmoituksen, jossa etsimme
lapsellemme hoitajaa kotiin. Sen avulla löytyy 60 vuotta täyttänyt Aili-täti
Pielavedeltä. Ryhdyn työnantajaksi. Aili-täti aloittaa hoitajana vuoden
1984 alussa. Kesäksi Aili-täti haluaa
mennä kotitilalleen Pielavedelle. Jaksottamalla kesälomamme mieheni kanssa ja eritysjärjestelyillä
selviydymme kesästä. Syyskuun alussa Aili-täti palaa lapsemme hoitajaksi.
Muutamme maaliskuun lopussa 1985 Pieksämäelle, jossa on
mieheni työpaikka. Jään äitiyslomalle. Toinen lapsi syntyy toukokuun
puolivälissä. Olen palaamassa takaisin työhön Kuopioon elokuun alussa 1986.
Päivähoitolakia on muutettu vuonna 1985. Alle kolmivuotiaat ovat
saaneet oikeuden joko kunnalliseen päivähoitoon tai kodinhoidontukeen. Kunnille
on annettu siirtymäaikaa viisi vuotta.
Soitan Pieksämäen sosiaalitoimistoon ja tiedustelen
hoitopaikkaa pienille pojillemme. Lapsillemme ei löydy kunnallista hoitopaikkaa.
Laitamme Pieksämäen lehteen ilmoituksen, jossa etsimme
lapsillemme hoitajaa kotiin. Nyt löytyy Aliisa, joka kertoo
olevansa vähän vanhempi. Hän on kaksi vuotta vanhempi kuin minä. Ryhdyn Aliisan
työnantajaksi. Saamme kodinhoidontukea.
Muutamme elokuun lopussa 1987 takaisin Kuopioon. Olen taas
raskaana. Aliisa muuttaa Kuopioon. Hän hoitaa poikiamme joulukuun alkuun 1987,
jolloin jään äitiyslomalle. Kolmas lapsi syntyy tammikuussa 1988. Olen
palaamassa takaisin työhön joulukuussa 1988.
Soitan Kuopion sosiaalitoimistoon ja tiedustelen
hoitopaikkaa kolmelle lapsellemme. Kuopiolla ei ole tarjota päiväkotipaikkaa
tai kunnallista hoitopaikkaa lapsillemme. ”Voittehan te jättää hakemuksen”,
sanoo virkailija. Aliisa palaa lastemme hoitajaksi. Pojat käyvät seurakunnan
päiväkerhoa. Lähipuistossa on ihana puistotäti Sirkka, jonka luokse lapset voi
jättää lyhyeksi ajaksi hoitoon.
Esikoinen aloittaa koulun syksyllä 1990. Saamme kunnallisen
perhehoitopaikan kahdelle pienelle. Anneli aloittaa meillä
kolmiperhehoitajana. Meille tulee hoitoon lastemme lisäksi ensin kaksi
sisarusta ja sitten kolmaskin lapsi. Iltaisin esivalmistelen ruuan seuraavaksi
päiväksi koko hoitoryhmälle, imuroin eteisen ja luuttuan keittiön lattian.
Aloitan työn Varkaudessa marraskuun alussa 1990. Elämme ruuhkavuosia.
Kesäkuussa 1992 vietämme Annelin läksiäisiä meillä. Nuorimmaisellemme
on myönnetty päiväkotipaikka kesälomakauden jälkeen. Keskimmäinen aloittaa
koulun syksyllä 1992. Hän saa iltapäivähoitopaikan samasta päiväkodista, jossa
sisar on hoidossa.
Huolimatta siitä, että valtiovarainministeri Iiro Viinanen
tokaisee lain hyväksymisestä, että ” vain kuolleen ruumiini yli”, kaikilla alle
kouluikäisillä lapsilla on vuodesta 1996 alkaen on ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Elämä on taistelua, ihanaa taistelua (Minna Canth).
Helena Lindgren
26.3.2024