Aina sattuu ja tapahtuu

 

Koko syksyn ajan, monta kuukautta oli Puijonmäentie milloin mistäkin osaksi suljettu katuvalojen ja muiden tietoliikenneasennusten takia. Koskaan ei tiennyt kulkiessa mikä oli esteenä kuorma-auto vai iso työkone. Piti varata aikaa menomatkalle kaupunkiin.

Sitten työmaa siirtyi Antikkalantielle ja kulkeminen oli vielä hankalampaa. Vihdoin  syttyivät kirkkaat uudet katuvalot tielle ja 5G-laajakaista vedettiin talon nurkalle.

Olemme katvealueella ja puhelimet kuuluvat ja tietokoneet toimivat sattumanvaraisesti. Nykyisinkin on televisio tuntikaupalla pimeänä. On hankittu vuosien aikana monenlaista härpäkettä tehostamaan kuuluvuutta ja näkyvyyttä, soitettu korjaajille, mutta mikään ei auttanut. Olimme iloisia yhteyksien paranemisesta, osaksi ihan turhaan.

Kaiken huipuksi viikko sitten tyttäreni huomasi talon nurkalle vedetyn kaapelin suojusputken muuttuneen suihkulähteeksi. Sulamisvedet tien toiselta puolen pulppusivat talon sokkelin viereen. Seitsemän soiton jälkeen ilmestyi kolme oranssitakkista miestä ihmettelemään tumput suorana asiaa. Vävy oli jo hikipäässä kaivanut ojaa jäiseen maahan, että saisi veden virtaamaan pois seinän vierestä puutarhaan.

Seuraavana aamuna oli iso kaivinkone ja samat kolme miestä ihmettelemässä, kun kone ei pystynytkään kaivamaan jäistä maata. Kova kolina vain kuului.

Sitten ilmestyi valko-oranssista aitaa, isoja kaasupulloja ja ruumisarkun näköisiä kansia pihaan. Maan sulatus on käynnissä, että pääsisivät töihin korjaamaan töppäyksiään.

Eilen iso kauhakuormaaja puski tien vieren lumikinoksia kauemmaksi ja sulamisvesiä ojaan virtaamaan alas rinnettä.

Tänään sitten alkoi tapahtua. Tuli iso kaivinkone ja alkoi jyrsiä maata. Oranssiliiviset miehet siirteli aitoja ja muita tavaroita. Vieressä seisoi vihreäliivinen mies tekemättä mitään. Vävy sanoi, että hän oli varmaan tiimin aivot.

Mahdoton homma ja isot kulut kun alun perin töitä ei tehty kunnolla. Koko Antikkalantie on kuin kynnöspelto isojen koneiden jäljeltä. Taitaa olla sora ja hiekka loppunut kaupungilta, kun ei sitä ole pyynnöistä huolimatta ole tullut kuoppien ja raiteiden täytteeksi. Huolena on vielä, että meidän vanhoihin autoihin aiheutuu melkoisia korjauksia, kun on ihan pakko päästä kulkemaan kaupunkiin.

Meille jää kaiken kukkuraksi seurattavaksi mitä tuhoja vesi ehti tehdä talon perustuksille, jotka ovat yli seisemänkymmentä vuotta vanhat. Toivomme, että edes myyrät karkottuvat kun vesi virtaa puutarhassa niiden koloihin.


Kerttu Miettinen
2024

Takaisin tarinoihin