Olen seuraamassa Iisalmen Sankariniemellä nuorisoseurojen välisiä hiihtokilpailuja. Osanottajia on Iisalmen, Kajaanin ja Kuopion nuorisoseuroista. Tällä kertaa mukana on myös naisia, vaikka kilpaurheilun ei yleensä ole katsottu olevan naisille sopivaa. Heidän mukanaolonsa on ollut riippuvaista miehistä, jotka hallitsevat urheiluorganisaatioita. Nuorisoseurojen toimintaperiaatteisiin kuuluu sukupuolten tasa-arvo ja täällä naiset saavat hiihtää omassa sarjassaan. Toimittajat näyttävät häärivän pääasiassa miesten sarjojen voittajien ympärillä. Naisten sarjojen voittajat seisovat sivummalla odottamassa palkintojenjakoa. Täällä naisetkin palkitaan, vaikka paljon vaatimattomammin kuin miehet.
– Hei, tulkaas voittajatytöt tänne vähän sivummalle, otan teistä kuvan.
– Ai, Samppa, sinä olet täälläkin kuvaamassa.
– Niin, pitihän minun saada kuva meidän pörsänmäkeläisten omaan Pyrintö-lehteen kun oman seuran hiihtäjiä on täällä kilpailemassa, ja vielä tyttöjäkin. Ja mikä parasta, kaksi ensimmäiseksi hiihtänyttä naista on Pörsänmäen Yrityksestä. Onneksi olkoon!
– Kiitos
– Asettukaas nyt kaikki kolme siihen vierekkäin. Vasemmalle kolmanneksi tullut Vieremän Ponnistuksen edustaja, hiihtäjä 41. Helvi Hartikainenhan sinä olit?
– Niin
– Ja keskelle toiseksi tullut numerolla 37 hiihtänyt oma tyttömme Laina Nousiainen.
– Ja sitten – oikealle voittaja numerolla 15 hiihtänyt Pörsänmäen Yrityksen Helmi Kaikkonen. Onnea vielä!
– Kiitos, kiitos!
– Oikein hyvä. Ja sitten hetki!
- - -
Äiti-Helmillä on kuvassa päällään vaalea jakkupuku ja jaloissa pitkävartiset tummat saappaat. Hiihtohousuja ei kenelläkään voittajatytöistä ole. Vain jotkut kaupunkilaisnaiset käyttivät niitä naistenlehtien kehotuksesta hiihtäessään. Tavallinen kansa piti naisten housuasua huvittavana. Vasta 1960- ja 1970-luvuilla siitä tuli hyväksytty. Äitini en muista koskaan käyttäneen edes ulkotöissä pitkiä housuja.
Äiti hiihti paljon, mutta en muista hänen kertoneen sijoituksistaan enkä nähneeni hänen palkintojaan. Sen sijaan näytelmäharrastuksestaan nuorisoseurassa hän kertoi ja kuulimme, kun hän harjoitteli vuorosanoja.
Valokuva löytyi kun tyhjensimme kotitaloa. Kuvan taakse kirjoitettu teksti ei ole äitini käsialaa. Se on kirjoitettu ilmeisesti myöhemmin, koska siinä mainitaan äidin sukunimi hänen mentyään uudelleen naimisiin vuonna 1947. Kuva on otettu vuonna 1928.
My Way / 25.9.2021
Aino Tapaninen
Takaisin tarinoihin