Muutama vuosi sitten olin menossa erään yhdistyksen valtakunnalliseen vuosikokoukseen Helsinkiin. Yhdistys korvaa matkakulut junalipun hinnan mukaisesti, mutta koska en pidä pitkistä junamatkoista, varasin halvat lentoliput ja aioin itse maksaa erotuksen. Vuosikokous kuitenkin peruttiin pari viikkoa ennen sovittua päivämäärää jostain syystä. Lentolippuihin ei ollut peruutusmahdollisuutta, joten menin Helsinkiin.
Tapasin Helsingissä entisen työkaverini Irjan, joka ehdotti teatteriin menemistä. Hän varasi liput ja menimme Aleksanterin teatteriin katsomaan Ritva Oksasen esitystä. Paikalla ilmeni, että minun istumapaikkani oli myyty kahteen kertaan, mutta tilanne järjestyi ja pääsimme katsomaan esitystä Älä jätä sinua yksin. Epäilin, että nimessä lienee painovirhe ja kaavailin sinua-sanan paikalle minua. Mutta ei. Nimi on eräästä Eva Klemanin runosta, joka käsittelee yksinäisyyttä voimavarana ja ongelmana. Ritva Oksanen on edelleen, lähes 80-vuotiaana valovoimainen esiintyjä ja hänen esittämänään runo sai syvän sisällön. Kiinnostuin etsimään käsiini teoksen, jossa runo on.
Itse valittuna se on miellyttävää, pakkona miltei sietämätöntä. Yksinäisyys.
Nautin hiljaisuudesta. Lepään keskellä rauhaa
ja sitä rikkautta, että saan tehdä
mitä haluan. Silloin kun haluan. Mutta se,
että kukaan ei odota minua, ei kysy,
mitä olen tehnyt, eikä kiinnitä huomiota olemiseeni, hiertää lopulta ikävästi sieluani.
äläkä sulje ovia toisiltakaan. Minulta.
Tarvitsen lohdutustasi samoin kuin uskon
sinun tarvitsevan minun tukeani. Älä jätä
sinua yksin. Jätä tilaa minulle.
Ritva Oksanen esitti myös lämpimiä
puhuttelevia lauluja ja häntä säesti Pedro Hietanen. Musiikki viritti
vastaanottavaiseen tunnelmaan, mutta tuolla kertaa vaikutuin sanoista. Eniten
minua puhutteli Nazim Hikmetin runo Ihmisten enemmistö, joka toi elämän
kansainväliselle tasolle. Näin mielessäni kuinka
ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä ihmisten
enemmistö.
menee naimisiin kymmenvuotiaana
ja nelikymmenvuotiaana kuolee ihmisten
enemmistö.
Lukuunottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.
Ihmisten enemmistölle ei löydy
maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten
enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.
Lumoutuneena lähdin teatterista, kun
tajusin, miten voimakkaita sanat ovat, kun ne on oikein valittu ja niitä on
sopiva määrä. Kun ne esitetään kauniisti ja yksinkertaisesti ne voivat
kuljettaa meitä läpi maailman ja myös läpi oman sisäisen todellisuutemme.
Kun seuraavana päivänä suuntasin kulkuni lentokentälle, siellä kuulutettiin, että Kuopioon lähtevä lento oli ylibuukattu ja matkustajia pyydettiin ottamaan yhteyttä toimistoon ja vaihtamaan matkustusaika seuraavaan päivään, mikäli mahdollista.
Sisko Rutanen
23.10.2021