Olin kaksikymmentäyhdeksän
kun jäin leskeksi
Minusta tuli neljän lapsen yksinhuoltaja
isäntä, emäntä
piika ja renki.
Sotalesken suru ei saanut näkyä
eikä polku sankarin haudalle ruohottua.
Salaa itkin lehmän lämmintä kylkeä vasten.
Elämän piti jatkua
ja jatkuihan se.
Anoppi hoiti lapset
teki pihatyöt
minä karjan ja maatalouden.
Kuusi vuotta leskeyttä.
Sitten löytyi Ilmari
sodankäynyt
orvoille isäpuoli.
Ilmari eli äitinsä ja tätinsä kanssa
omassa talossaan.
Minä synnytin lisää lapsia.
Yksi oli kehitysvammainen
yhdet kaksoset
ja yksi syntyi keskosena
kaksi jäi henkiin.
Anoppi hoiti nekin
Keväät ja kesät, syksyt ja talvet
tulivat ja menivät.
Lapset aikuistuivat
muuttivat maailmalle.
Molemmat anopit kuolivat
Muutimme Ilmarin kanssa yhteen
kuin nuoripari.
Ei onnemme kauan kestänyt.
Muutaman vuoden jälkeen
lannisti syöpä miehen.
Pojasta ei ollut isänsä työn jatkajaksi
sortui viinaan.
Pelkoa ja yksinäisyyttä
autioituvalla kylällä.
Varoittamatta tuli viikatemies.
Tyhjä talo jäi odottamaan
ovi valmiiksi auki
nuoren isännän palata.