Tutustuin anoppiini yli 45 vuotta sitten. Hän oli tuolloin noin viisikymppinen kaupunkilainen virkanainen. Hänellä oli takanaan yli neljännesvuosisata avioliittoa miehensä kanssa. Vuonna 1980 minusta tuli heidän miniänsä. Olin nuori, ruuanvalmistuksesta kiinnostunut nainen. Ihmettelin, kun anoppi kertoi tuolloin, että hän oli inhonnut ruuanlaittoa avioliittonsa alkuaikoina. Vuosikymmeninä sain kuitenkin maistaa, että anopilla oli keittotaitoa.
Joulujen välipäivinä matkustimme ensin nuorena parina,
myöhemmin perheenä Kauniaisiin anoppilaan. Olohuoneen ruokapöydällä oli
huolellisesti silitetty punainen joululiina ja pöytä oli katettu pariskunnan häälahjaksi saamilla Arabian kukkakuvioisilla astioilla. Minulle,
itäsuomalaisiin ruokaperinteisiin tottuneelle, anopin tekemä imelletty perunalaatikko
oli uusi makuelämys. Se oli makeaa, hunajanväristä, sopivan löysää.
Kuopion kauppahallin Tullintuvasta ostin viime joulun alla perunalaatikkoa,
joka oli lähes yhtä hyvää kuin anopin tekemä.
Juhlahetkinä kahvipöytään nostettiin Myrna kahvikupit ja
hopeiset lusikat. Anopin leipomat kuivakakut saattoivat olla todella kuivia,
mutta hänen leipomansa pikkuleivät olivat suussa sulavia. Niitä oli
kahta lajia; kahden euron kokoiset, vaaleat pyöreät pikkuleivät, joissa oli keskellä
vadelmahilloa, ja toiset samankokoiset pähkinäiset pikkuleivät. Lähes
yhdeksänkymmentävuotiaaksi hän leipoi niitä jouluksi ja lähetti joulupaketissa meille
käytettyyn Aladdin suklaarasiaan pakattuina.
Pääsiäisenä tarjolla saattoi olla herkullista stroganoffia
riisin kera. Anopin ohjeella olen tehnyt stroganoffia, mutta harvoin liha
on kypsynyt yhtä pehmeäksi kuin anopin kastikkeessa. Anoppi taisikin ostaa
sisäpaistin Hakaniemenhallin lihakaupasta. Anoppi käytti kastikkeessa venäläisiä
suolakurkkuja. Kuultuaan, että minä olen niihin mieltynyt, hän huolehti, että
aamupalapöydässä oli venäläisen suolakurkun siivuja. Pääsiäispöytään kuului anopin
tekemä pasha, jota syötiin pullapalaviipaleelle levitettynä. Pasha oli todella
makeaa, siinä oli rusinoita ja mantelirouhetta, se oli kaukana kevytversiosta.
Kesäisin anoppi keräsi mökiltään metsistä litroittain
mustikoita. Anopin mustikkapiirakan taikinassa oli kermaviiliä ja
kohotusaineena soodaa, joten piirakassa tuntui happaman kirpeys. Jäätelö tai
vaniljakastike täydensi nautinnon.
Mökillä syötiin saunan jälkeen joko kiuaslenkkinä tai rannan
grillillä paistettuna HK:n sinistä lenkkiä Turun väkevällä sinapilla hunnutettuna.
Sateisina saunailtoina tarjolla saattoi olla juustopaistosta. Se tehdään
paahtoleipäsiivuista, suppilovahveroista tai jauhelihasta, kermaisesta juustoraasteesta,
munakermamaidosta, ripauksesta mustapippuria ja parista valkosipulinkynnestä ja
paistetaan uunissa 175 asteessa puolisen tuntia. Joskus juomalaseihin
kaadettiin palan painikkeeksi pulleasta viilennetystä Mateus Rose -pullosta
pirskahtelevaa, vaaleanpunaista portugalilaista roséviiniä
Syksyisin anopin bravuuri oli vanhanajan kaalikääryleet
puolukkasurvoksen ja kuoriperunoiden kera.
Anoppi oli makean perään. Hänellä oli aina makeannälän
varalle Wiener nougat konvehteja, Aladdin tai Paradis suklaakonvehteja, joita
hän halukkaasti tarjosi. Yksinäisinä leskeyden vuosina hänen lohturuokaansa olivatkin
suklaa ja erilaiset makeiset.
Helena Lindgren
19.11.2024