Anoppilan ruokamuistoja

Tutustuin anoppiini yli 45 vuotta sitten. Hän oli tuolloin noin viisikymppinen kaupunkilainen virkanainen. Hänellä oli takanaan yli neljännesvuosisata avioliittoa miehensä kanssa. Vuonna 1980 minusta tuli heidän miniänsä. Olin nuori, ruuanvalmistuksesta kiinnostunut nainen. Ihmettelin, kun anoppi kertoi tuolloin, että hän oli inhonnut ruuanlaittoa avioliittonsa alkuaikoina. Vuosikymmeninä sain kuitenkin maistaa, että anopilla oli keittotaitoa.

Joulujen välipäivinä matkustimme ensin nuorena parina, myöhemmin perheenä Kauniaisiin anoppilaan. Olohuoneen ruokapöydällä oli huolellisesti silitetty punainen joululiina ja pöytä oli katettu pariskunnan häälahjaksi saamilla Arabian kukkakuvioisilla astioilla. Minulle, itäsuomalaisiin ruokaperinteisiin tottuneelle, anopin tekemä imelletty perunalaatikko oli uusi makuelämys. Se oli makeaa, hunajanväristä, sopivan löysää. Kuopion kauppahallin Tullintuvasta ostin viime joulun alla perunalaatikkoa, joka oli lähes yhtä hyvää kuin anopin tekemä.    

Juhlahetkinä kahvipöytään nostettiin Myrna kahvikupit ja hopeiset lusikat. Anopin leipomat kuivakakut saattoivat olla todella kuivia, mutta hänen leipomansa pikkuleivät olivat suussa sulavia. Niitä oli kahta lajia; kahden euron kokoiset, vaaleat pyöreät pikkuleivät, joissa oli keskellä vadelmahilloa, ja toiset samankokoiset pähkinäiset pikkuleivät. Lähes yhdeksänkymmentävuotiaaksi hän leipoi niitä jouluksi ja lähetti joulupaketissa meille käytettyyn Aladdin suklaarasiaan pakattuina.

Pääsiäisenä tarjolla saattoi olla herkullista stroganoffia riisin kera. Anopin ohjeella olen tehnyt stroganoffia, mutta harvoin liha on kypsynyt yhtä pehmeäksi kuin anopin kastikkeessa. Anoppi taisikin ostaa sisäpaistin Hakaniemenhallin lihakaupasta.  Anoppi käytti kastikkeessa venäläisiä suolakurkkuja. Kuultuaan, että minä olen niihin mieltynyt, hän huolehti, että aamupalapöydässä oli venäläisen suolakurkun siivuja. Pääsiäispöytään kuului anopin tekemä pasha, jota syötiin pullapalaviipaleelle levitettynä. Pasha oli todella makeaa, siinä oli rusinoita ja mantelirouhetta, se oli kaukana kevytversiosta.

Kesäisin anoppi keräsi mökiltään metsistä litroittain mustikoita. Anopin mustikkapiirakan taikinassa oli kermaviiliä ja kohotusaineena soodaa, joten piirakassa tuntui happaman kirpeys. Jäätelö tai vaniljakastike täydensi nautinnon.

Mökillä syötiin saunan jälkeen joko kiuaslenkkinä tai rannan grillillä paistettuna HK:n sinistä lenkkiä Turun väkevällä sinapilla hunnutettuna. Sateisina saunailtoina tarjolla saattoi olla juustopaistosta. Se tehdään paahtoleipäsiivuista, suppilovahveroista tai jauhelihasta, kermaisesta juustoraasteesta, munakermamaidosta, ripauksesta mustapippuria ja parista valkosipulinkynnestä ja paistetaan uunissa 175 asteessa puolisen tuntia. Joskus juomalaseihin kaadettiin palan painikkeeksi pulleasta viilennetystä Mateus Rose -pullosta pirskahtelevaa, vaaleanpunaista portugalilaista roséviiniä

Syksyisin anopin bravuuri oli vanhanajan kaalikääryleet puolukkasurvoksen ja kuoriperunoiden kera.

Anoppi oli makean perään. Hänellä oli aina makeannälän varalle Wiener nougat konvehteja, Aladdin tai Paradis suklaakonvehteja, joita hän halukkaasti tarjosi. Yksinäisinä leskeyden vuosina hänen lohturuokaansa olivatkin suklaa ja erilaiset makeiset.

 

Helena Lindgren
19.11.2024


Takaisin tarinoihin