Tämä kirjoitus on aiheesta, josta en periaatteesta kirjoita. Sen todenperäisyyden voitte asettaa kyseenalaiseksi. Sekoittuvatko vanhan ihmisen muistot ja pelot mielikuvituksessa?
Ollessani viimeisiä vuosia työelämässä eräs äiti soitti minulle ja sanoi aikovansa tehdä minusta valituksen lääninhallitukseen. Yritin viritellä keskustelua agressiivisesti esiintyvän äidin kans ja tiedustella, mistä hän aikoi valittaa. Hän sanoi, että olin haukkunut hänen poikaansa apinaksi. Minun oli ensin vaikea ymmärtää, mistä hän puhui, koska minun pedagokisiin menetelmiin ei kuulunut oppilaiden nimittely. Tarkempi tilanteen kuvaus osoitti, että kyse oli äidin omasta tulkinnasta. Hänen poikansa oli valinnaisaineen ryhmässä, jossa oli oppilaita eri luokilta. Poika oli matkinut jonkun ryhmäläisen vastausta ivallisesti ja minä ajattelin, että täällä ei kohta kukaan uskalla puhua mitään, jos toiset ivailevat. Sanoin tiukasti, että täällä ei saa apinoida.
Loppujen lopuksi äiti sanoi joutuvansa aina hankaluuksiin poikansa vuoksi. Hän oli valinnut hyökkäyksen toimintamalliksi saadakseen tahtonsa läpi. Perhe suunnitteli lomamatkaa yhdessä ja halusi saada luvan pojan koulusta poissaoloon ja korvaavia tehtäviä kotiin.
Mikäli kertomuksen käänteet vaikuttavat sinusta tutuilta ja ajattelet, että olen kirjoittanut vaitiolovelvollisuuden alaisista asioista, haluan tuoda julki, että kysymyksessä saattaa olla myös painajaisuni.
Sisko Rutanen
1.4.2023