Ihan aluksi minun täytyy kertoa teille, kuka oli Aurinkokuningas. Minun appeni Olavi oli Aurinkokuningas, koska hänellä oli samanlaiset kengät kuin Ludwig XIV:llä.
 |
| Kenkien kuivatusta |
Olavi-ukki oli ottanut mökkikäyttöön vanhat juhlakengät,
sellaiset piikkikärkiset rotantappokengät. Jotta nuo jalkineet olisi helppo riisua ja sujauttaa jalkaan, hän oli poistanut niistä nauhat pysyvästi. Tuosta toimenpiteestä seurasi sellainen ilmiö, että kengän kieli kääntyi somasti rullalle, kuten oikean Aurinkokuninkaan siroissa sisäkengissä aikoinaan. Kävely aamukostealla ruoholla ja kuivatus hellan pellissä saivat kenkien kärjetkin kivasti kurkottamaan kohti taivasta.
Mitä tekemistä näillä mökkikengillä sitten oli pannukakun
kanssa?
Eräänä kauniina, kesäisenä sunnuntaina kokoonnuimme joukolla isovanhempien kesämökille viettämään Olavi-ukin syntymäpäiväjuhlia. Paikalle olivat saapuneet ukin kaikki neljä lasta puolisoineen ja kuusi lastenlasta. Ukki oli ajellut nurmikot samettisen sileiksi. Hänen rokokootyyliset työkenkänsä olivat kostuneet ja vihertyneet ruohonleikkuussa, joten hän oli
ripustanut ne tapansa mukaan hellan pelteihin kuivumaan.
Raili-mummi oli kuurannut koko huushollin kiiltävän puhtaaksi juhlia varten. Yhdessä mummin kanssa keitimme valtaisan kattilallisen makoisaa lihakeittoa. Jälkiruoaksi olimme suunnitelleet kaksi isoa pellillistä pannukakkua, mansikkahillon kera tietenkin. Taikinan valmistimme tekeytymään jo hyvissä ajoin. Kun ruokailun aika alkoi lähestyä, kaadoimme pannukakkutaikinan valmiiksi uunipannuille. Olimme Raili-mummin kanssa tyytyväisiä, kun kaikki valmistelut olivat onnistuneet suunnitelmien mukaan. Pitkä pirtinpöytä oli katettu kauniisti. Lihakeiton herkullinen tuoksu kutkutteli makuhermoja. Vaniljaiselta tuoksuvat pannukakkupellit odottelivat hellanpankolla uuniin joutumista.
Vieraat rupattelivat iloisina pihalla. He ottivat siroilla taskukameroillaan valokuvia toinen toisistaan. Lapset touhusivat kuka mitäkin. Risat sulkapallot sujahtelivat juhlavieraiden välistä. Joku pelasti kärpäsiä ja muita ötököitä sadevesitynnyristä talon nurkalla. Joku toinen kerkesi jo ampumaan kuistin ikkunan rikki jousipyssyllä. Siis ihan tavanomainen, rauhallinen pyhäpäivän tunnelma.
Olimme juuri mummin kanssa aikeissa nostaa pannukakkupellit uuniin paistumaan, kun tapahtui ihan kamala onnettomuus. Toinen Aurinkokuninkaan kenkä putosi hellan pellistä ja plätskähti suoraan pannukakkutaikinaan. Iloisesti lentelivät taikinapisarat hellalle ja ympäristöön. Kun tilanne rauhoittui, vain kengän kippurainen kärki ja somasti rullautunut kieli pilkistivät pannukakun tekeleestä. Onneksi ukki oli siisti poika ja oli tapansa mukaan tarkkaan puhdistanut kenkänsä ennen kuivamaan ripustamista. Kun nostimme kengän pois pelliltä, ei taikinassa näkynyt pienintäkään roskaa. Yksi hento vaivainen heinä löytyi, kun haarukalla seuloimme taikinaa. Mummin kanssa pidimme pikapalaverin kriisitilanteesta ja päätimme paistaa valmiiksi myös kenkäpannukakun. Sovimme keskenämme, että ensin tarjoillaan varsinaisille vieraille sitä tavallista pannukakkua ja vasta viimeksi ihan omalle väelle sitä kengällä maustettua.
Sitten kilkutettiin vanhaa lehmänkelloa kutsuksi ruokailemaan. Kohta jo iloinen, hälisevä vierasjoukko pisteli herkullista lihakeittoa. Lapsille oli katettu oma pieni pöytä jakkaroineen. Hyvin maistui kaikille lihakeitto ja pannukakku, myös se Aurinkokuninkaan kenkäpannukakku.
Riitta Kärkkäinen
27.9.2022