”Tänne ihan heti. Kuulitko? Mitä sinä kurja rakki oikein siellä rähiset. Ihan hävettää”. Tällaisia huutamisia ja kiukkuisia ajatuksia saa Baiba pahimmillaan aikaan. En ymmärrä miten se valikoi erilaisella tavalla haukuttavat ihmiset. Joitakin se ei noteeraa mitenkään. Sama toistuu toisten ohi kulkevien koirien kanssa. Olen huomannut, että mustat saksanpaimenkoirat saavat sen aivan raivoihinsa, vaikka ne hyvin koulutettuina ovat vastaamatta haukkumiseen ja muutenkin aivan välinpitämättömiä.
Olen kysynyt ohikulkijoilta
häiritseekö heitä koiran aidalla räkyttäminen . Jotkut sanovat sen harmittavan,
kun emme saa koiraa tottelemaan. Monet sanovat, että sehän on kotikoiran
tehtävä puolustaa reviiriään, sen kun haukkuu vain.
Baiballa on monenlaisia tapoja ilmaista mitä milloinkin haluaa. Se katsoa napittaa ruskeilla nappisilmillään ja taputtaa etutassulla jalkaan tai joskus pienellä haukahtelulla kerjää ruokaa. Kielloista huolimatta joku heltyy ja antaa makupalan.
Samoin se toimii ulkona, kun
pyytää rapsutusta jos istun puuhieni välillä.
Koirilla on puutarhassa useita juoksulenkkejä. Takaa-ajo on raivokasta kun toinen nappaa lelun tai kepin. Yleensä Baiba häviää nopeudessa ja yrittää ovelasti oikomalla saada pitkäjalkaisen ja nopean Kaurin kiinni. Joskus se yrittää viluisen kaverinsa loimesta ja pannasta repien irrottamaan kiistakapulan kun on juoksukilpailun hävinnyt. Silloin on ihmisten toimittava erotuomarina.
Koirat tulevat kyllä muuten
hyvin toimeen keskenään, vaikka ovat kovin erilaiset rotuominaisuuksiltaan.
Koskaan ei voi täysin luottaa
koiran reaktioihin, jos vaikka naksahtaakin päässä oudossa tilanteessa ja se
toimii vaistojensa mukaan. Tällaista ei ole meillä tapahtunut.
Haasteena on Baiban tiheä karhumainen turkki joka pitää nyhtäen ohentaa monta kertaa vuodessa. Toisena on herkästi tulehtuvat korvat, koska lupottavat korvalehdet estävät ilmastoinnin. Kolmantena on vehnäallergia ja ruoka pitää tarkkaan valita.
Kun koira hankittiin, niin
tarkoitus oli käyttää sitä jalostukseen. Puhuimme usein kuinka hellyttäviä
karvapalleroita sen pennut olisivat ja kuinka niistä sitten kasvaisi
terävähampaisia pikku riiviöitä. Se jäi unelmaksi, sillä myöhemmin sukulinjaa
tutkittaessa löytyi piileviä vaikeita periytyviä sairauksia.
Kaikesta huolimatta Baiba on meidän perheen jäsen ja paljon puuttuisi elämästämme jos ei tuota karvaturria olisi. Airedalenterrierit ovat tyttäreni suosikkeja. Meillä on ollut jo kolme sen rotuista koiraa. Ensiksi oli Pikkinen pieni viisas ja terhakka narttu, sitten iso hömelö ja kiltti uros Jymy ja nyt tämä Baiba. Koira on kyllä ihmisen ystävä ja miten sitä kohtelee sen saa monin verroin takaisin.
Kerttu Miettinen
2025