Requiem
aeternam dona eis Domine, et lux perpetua luceat eis. (ikuinen rauha
ja valo anna heille)
Hänen nimensä oli Mildred. Vaikka nimi merkitsee lempeää voimaa, hän ei
tuntenut itseään sellaiseksi.
Hän oli, ja oli aina ollut yksin. Hän asui pienessä mökissään kylän
ulkopuolella. Mildred elätti itsensä kääntämällä uskonnollisia tekstejä
latinasta seudun aatelisten ja porvareiden lapsien opiksi ja iloksi. Niistä
tulevilla tuloilla hän eli loputtomassa puutteessa. Latinan osaaminen oli ainoa, mitä hänen
luostarielämästään oli jäänyt jäljelle. Yksinäisyytensä vuoksi häntä pidettiin
omituisena.
Istuessaan kirkon sivulaivassa Mildred liukui pyhäinmiestenpäivän
sielunmessun alkusävelien tuudittamana mietteisiinsä. Musiikki vei hänet pois.
Kirkon alkutalven kostea koleus unohtui ja sielumessun sävelet sekoittuivat
muistoihin.
Kyrie,
(herra armahda)
Hän oli tullut kirkkoon rukoilemaan kahden sielun puolesta. Omansa ja
sen miehen. Mies oli vuosien varrella tehnyt Mildredille pieniä töitä. Olihan
metsänvartijalla siihen aikaa. Se hökkeli, jossa Mildred asui, olisi muuten
kaatunut.
Kaikki oli ollut hyvin, kunnes käännöstöiden väheneminen oli tuonut
mukanaan nälän. Nälkä näivetti häntä kuin tauti. Lopulta Mildred päätyi
pyydystämään kauriin vasan ansalangoilla. Vasa oli herttuan omaisuutta.
Metsänvartijalla oli helppo tehtävä jäljittää sekä ruho,
että sen pyydystäjä.
Dies
irae, dies illa (vihan ja kauhistuksen päivä)
Mies tuli odottamatta ja pimeällä. Se tuli aina pimeällä ja mitään
kysymättä. Alusta lähtien mies teki selväksi, mitä tapahtuisi, jos herttualle
toimitettaisiin tieto salametsästyksestä. Linnan tyrmästä johti lyhyt polku
läheisen joukkohaudan kuopalle. Siellä vainajat peiteltiin vain sammutetulla
kalkilla.
Mildred ei kestänyt pitkään nälkää, eikä hän kestänyt pitkään myöskään
lyömistä ja nöyryytystä. Humalaansa nukahtaneen miehen tappaminen oli käynyt
helposti. Paljastumisen vaaraa ei ollut, koska mies salasi huolella käyntinsä.
Raskainta oli ollut raahata ruumis yön pimeydessä yhteishautaan ja kaivaa se
puoliksi maatuneiden ruumiiden alle. Se olisi paikka, jota ei tutkittaisi.
Confutatis
maledictis flammis acribus addictis (kirotut kun kadotukseen joutuu liekkikurimukseen)
Mildred vältti maallisen tuomion. Metsänvartijan katoaminen kirjattiin
onnettomuudeksi ja ruumiin katoaminen petojen syyksi. Mildred tunsi sekä
helpotusta, että syyllisyyttä. Messun tekstin mukaan hän oli syntynyt syntiin
ja tuomittu. Oliko hänen syntinsä kasvanut teon seurauksena? Hän tunsi tekstit,
mutta ei löytänyt sieltä vastauksia. Onko perisynti tahatonta ja tehty paha
pahempaa? Voiko anteeksiantoa anoa, vaikka on tietoisesti päätynyt pahimpaan
tekoon? Oliko hänen syntinsä suurempi, kuin miehen, vai onko kaikki vain samaa
syntiä, jota ihminen ei voi välttää? Kysymykset lentelivät hänen päässään kuin
suuret mustat lepakot.
Pie
Jesu domine, dona eis requiem (armahda siis jumala, anna heille rauha)
Lacrimosa-osan rahoittava kauneus pyyhkäisi pois kysymykset. Hän
rukoili. Ensin hän rukoili miehen sielun puolesta, vaikka siinä miehessä ei
ollut mitään pyhää. Sitten hän rukoili itsensä vuoksi. Hän rukoili, vaikka ei
tiennyt, oliko kelvollinen edes rukoilemaan. Hän rukoili koska vain se valaisi
hänen tietään. Se oli kuin heikko kynttilän liekki öisellä tiellä tulevaan.
Juha Antikainen