Albert avasi kolmanesessa kerroksessa olevan kerrostaloasuntonsa oven. Siinä
samassa emokissa, Misu ryntäsi sisälle. Albert ei ehtinyt saada selvää mikä
sillä oli suussaan kun se pudotti sen Alpertin jalkojen juureen. Se olikin
hiiri Hiiri ja se livisti heti kun sen tassut kosketti lattiaa makuukamaariin.
”Mikä sillä oli suussaan?” Huusi Marianne, Albertin vaimo. ”Se oli hiiri, ja se livisti makariin” Ilmoitti Albert.
Marianne juoksi hiiren perässä etsimään sitä. Hän katsoi sängyn alukset ja jokaisen nurkankin eikä sitä näyttänyt löytyvän mistään. ”En kyllä löydä sitä enkä varmasti
mene nukkumaan illalla jos sitä ei löydy”. Motkotti Marianne.
Albert seisoi ovella hajareisin vahtien ettei se livistäisi muualle huoneistoon.
”Ei sitä löydy nyt mistään” Tuskaili Albert.
”Hiiret kiipesivät ennen vanhaan vehoja pitkin ylös” huusi Albert.
Sen kuultuaan Marianne nosti yläkappaa ja siellähän se tärisi hätää kärsivän näköisenä ylhäällä verhon laskoksessa. Sitten Marianne kiskaisi rajusti verhoa ja se lensi kaaressa sieltä lattialle ja vilisti henkensä edestä ovea kohti.
Misu seurasi sivusta koko näytöstä silmä terävänä.
Albert seisoi ovella ja hiiri ovelle päästyään alkoikin kiivetä Albertin housulahjetta pitkin sisälle housuihin. Kun Albert tunsi hiiren tassut ihollaan hän kiljaisi ja repi vimmatusti housujaan pois jalastaan ja heitti ne ilmaan. Marianne alkoi nauraa. Samalla hiiri lensi korkealle ilmaan ja Misu oli aktiivisesti tilanteessa mukana ja sieppasi sen ilmasta kiinni.
Misu ravasi ovelle rimpuileva hiiri suussaan. Albert juoksi perästä pokserit jalassaan ja avasi Misulle oven. Se livisti ulos hiiri suussaan.”Päästiin siitä.” Huusi Marianne ja hänen naurunsa ei loppunut koskaan alkuun päästyään.
Katri-Maria Lavulin
2020
”Mikä sillä oli suussaan?” Huusi Marianne, Albertin vaimo. ”Se oli hiiri, ja se livisti makariin” Ilmoitti Albert.
Marianne juoksi hiiren perässä etsimään sitä. Hän katsoi sängyn alukset ja jokaisen nurkankin eikä sitä näyttänyt löytyvän mistään. ”En kyllä löydä sitä enkä varmasti
mene nukkumaan illalla jos sitä ei löydy”. Motkotti Marianne.
Albert seisoi ovella hajareisin vahtien ettei se livistäisi muualle huoneistoon.
”Ei sitä löydy nyt mistään” Tuskaili Albert.
”Hiiret kiipesivät ennen vanhaan vehoja pitkin ylös” huusi Albert.
Sen kuultuaan Marianne nosti yläkappaa ja siellähän se tärisi hätää kärsivän näköisenä ylhäällä verhon laskoksessa. Sitten Marianne kiskaisi rajusti verhoa ja se lensi kaaressa sieltä lattialle ja vilisti henkensä edestä ovea kohti.
Misu seurasi sivusta koko näytöstä silmä terävänä.
Albert seisoi ovella ja hiiri ovelle päästyään alkoikin kiivetä Albertin housulahjetta pitkin sisälle housuihin. Kun Albert tunsi hiiren tassut ihollaan hän kiljaisi ja repi vimmatusti housujaan pois jalastaan ja heitti ne ilmaan. Marianne alkoi nauraa. Samalla hiiri lensi korkealle ilmaan ja Misu oli aktiivisesti tilanteessa mukana ja sieppasi sen ilmasta kiinni.
Misu ravasi ovelle rimpuileva hiiri suussaan. Albert juoksi perästä pokserit jalassaan ja avasi Misulle oven. Se livisti ulos hiiri suussaan.”Päästiin siitä.” Huusi Marianne ja hänen naurunsa ei loppunut koskaan alkuun päästyään.
Katri-Maria Lavulin
2020