Huhtikuun alkuun sijoittunut
pääsiäinen helli yllättävällä lämpöaallolla sodasta toipuneita ihmisiä. Kadut
kutsuivat lapsia uittamaan valtamerilaivoja. Laivojen puutteen korvasivat erilaiset
puun- ja korkinpalaset. Viinapullojen korkit olivat parhaita, mutta äidit eivät
antaneet niitä leikkeihin. Perheen maineesta oli pidettävä huolta.
Pena ja Kale, ekaluokkalaiset serkukset olivat tulossa
lankalauantaina Multimäen mummolasta. Taskussa pullottavat karjalaismummon
antamat kauniisti punajuurilla ja sipulinkuorilla värjätyt pääsiäismunat. Kevät
on jännää aikaa joten eipä ihme jos äitien varoitukset unohtuvat:
– Monoja ette puroissa uita ja mummolamatkan kuljette siivosti.
Onko selvä?
Selvähän se! Puistokadun purot eivät suuremmin houkutelleet,
mutta toisin oli Mölymäen nousussa. Siellä vesi tuli alas mäkeä yhtenä koskena.
Taskussa polttivat mummolta pyydetyt viinapullon korkit. Ensin mummo epäröi,
mutta heltyi ja antoi aarteet pojille:
– Saattehan työ hyvinkii. Näitä sitä siuanutuu ihan alvariisa
meijän husholliin. Uitelkaa vaan mielenne mukkaa, mutta pitää ne visusti
piilossa äitilöiltänne.
Purojen vetovoima kävi serkuksille ylivoimaiseksi. Kohta vesi
loiski ja korkit poukkoilivat koskien kuohuissa. Talven nähneet monot ovat
muuttuneet kippurakärkisiksi ja hanakasti vettä läpäiseviksi. Monolotina ei
kummemmin haitannut. Nälän kouristukset vatsassa antoivat käskyn jatkaa matkaa.
Pojat oikaisevat Kilpiön kautta. Ilmatorjunnan sotilaat niistivät heti sodan
sytyttyä mäen petäjät kituviksi tasalatvaisiksi.
Pena huomaa sopivan kiipeilypetäjän. Vatsa lähettää nälän
tauolle ja pienet tarzanit kiipeilevät petäjän oksilla. Kale on asiantuntija!
Hän kävi isän kanssa Kuva-Pirtissä katsomassa miten Tarzan huutamalla ja
suutaan taputtaen kutsui viidakon elämiä. Hetkessä Mölymäki on muuttunut
nimensä kaltaiseksi poikien kajautellessa kutsuhuutojaan. Pena tarttuu
housujensa takamuksesta terävään oksantynkään ja riuhtoo itsensä irti. Kuuluu
vain pahaenteinen rusahdus pojan päästessä ahdingosta.
Nälkä on pitänyt taukonsa ja ryhtyy voimalla vaatimaan jotain
täydennystä. Pojat reisivät alas pettäjästä. Puroissa uitetut monot ovat
päättäneet kostaa ja saavat nenät vuotamaan. Kale yrittää hoitaa asian kirnuamalla
nenän sisuksia. Lopulta hänen on pakko etsiä taskusta nenäliina. Mummon antama
muna on muuttanut muotoaan ja taskussa velloo punaisilla kuorilla höystettyä
munakokkelia.
– Nyt ei hyvä seuroo, toteaa Pena kaivellessaan taskunsa
sisältöä. Uuvet housut ja persaus hajalla. Selkään
tästä tulloo.
tästä tulloo.
– Mennään meille, toteaa Kale hätääntyneenä. Keksitään joku
selitys… vaikka että kaaduttiin.
– Jos äitis korjois! Ei se ainakaan selkään anna.
– Jos äitis korjois! Ei se ainakaan selkään anna.
Poikien lankalauantai auringonpaisteesta huolimatta on muuttunut
kiirastorstain illan ja pitkänperjantain yhdistetyksi synkkyydeksi heidän
kävellessään kohden Tasavallankatua.
Kalen äiti katselee keittiön ikkunasta kun sankarit ilmestyvät
Vanunvuorenkadun kalliolta alas. Kaikesta näkee, että taas on jotain sattunut.
Äidin suu on muuttunut melkein näkymättömäksi viivaksi. Eteisessä pojat
seisovat vierekkäin kuin ryövärit tuomiolla silloin joskus kauan sitten:
– Mummo anto pääsiäismunat. Ne hajos taskussa, saa Kale
sanottua.
– Munia pittäs keittee kauemman! Muuten ne särkyyvät taskussa,
sanoo Kalen äitiin katsonut ja rohkaistunut
Pena.
Pena.
– Penan housut pitäs korjata. Ne piäs vähän reppeemään.
Äiti katselee poikia. Totinen ilme ei millään pysy naamalla. Hän
komentaa nauraen viikareita:
–
Nyt monot ja housut pois ja sitten syömään. Kyllä minä näistä housuista vielä
ihan pitokuntoiset saan.
Keijo Karhunen