Runo
Kuun kiilassa
meri mustana möyryävää silkkiä
valkoisin vaahtoterein
veneiden levottomat mastot
lepuuttajien
jyskytys laituriin
Aamulla silkki
samenee
meri vaahtoineen
horisontti
ja taivas pilvineen
kaikki samaa
sameaa lonkeroa
Mieli ei mieli
aivot eivät
käske
ei nousta ei
lähteä
mutta ulli kuohuu
ja pärskii
kallioihin
suolan maku suussani
ajatukset
hajoavat
haiveniksi
Lokit rannan
märällä hiekalla
nokat kohti
myrskyä
malttavat
odottaa
sade piiskaa
pilvet rikki
tuulet hajalle
Iltatyvenessä kultainen kehrä
kehrää ajatusmurujen
haivenet
sanat soljuvat
tunteitteni
tulkit
levollisesti
silkkisen meren
syliin
Haikuina
Murtuvat aallot
Meren pauhaava
vyöry
Lokit kyyryssä
Samaa sameaa
meri ja
horisontti
pilvet
roikkuvat
Ullin pärskintä
suolavettä suu
täynnä
aatos hajalla
Illan rauhassa
haiku muotoutumassa
2024