Jeesus lähti Galileasta kohti
Jerusalemia opetuslastensa kanssa ja hän tiesi, mitä siellä tulisi
tapahtumaan. Opetuslapsilleen hän oli useaan kertaan puhunut
tulevasta kärsimyksestään ja kuolemastaan, mutta he eivät olleet
sitä ymmärtäneet.
Heidän tiensä kulki kukkaniityn
poikki. Opetuslapset muistivat Jeesuksen kerran puhuneen: ”Katsokaa
kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa... eikä
Salomokaan kaikessa loistossa ollut niin vaatetettu kuin mikä
tahansa niistä.” ( Luuk.12:27) Lapset hyppelivät nurmella kukkien
seassa. Heillä oli hauskaa. Linnut lensivät ilmassa ja perhoset.
Jeesus katseli heitä hymyillen. Kun hän istahti kivelle, lasten
vanhemmat lähestyivät häntä ja pyysivät siunaamaan lapsiaan.
Opetuslapset nuhtelivat ja sanoivat, ettei Jeesusta saa häiritä.
Mutta hän sanoi: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä
tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten
valtakunta.” (Matt.:19:13-15) Jeesus laski kätensä lasten päälle
ja siunasi heidät.
Matka jatkui. Oli pölyistä, kuumaa ja
hikistä. Jeesus opetuslapsineen lähestyi Jerikon kaupunkia. Ihmisiä
alkoi tulla lisää hänen ympärilleen, he suorastaan tungeksivat
päästä mahdollisimman lähelle. Hänen sydämensä oli rakkautta
täynnä. Yhtäkkiä kuului jostakin kaukaa: ”Jeesus Daavidin
Poika, armahda minua!” ”Hiljaa,” kuului karjaisu, mutta mies
huusi entistä kovempaa :”Daavidin Poika, armahda minua!”
Silloin Jeesus pysähtyi ja pyysi, että mies tuotaisiin hänen
luokseen. Jeesus kysyi: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Mies vastasi: ”Herra anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi
hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä
samassa hän sai näkönsä, ja mies lähti seuraamaan Jeesusta
iloiten. Hän alkoi ylistää Jumalaa. ( Luuk.18:35-43)
Matka jatkui kohti Betaniaa, joka oli
vain muutaman kilometrin päässä Jerusalemista. Betaniassa oli
Jeesuksella ystäväkoti, jossa hän vieraili usein. Kodissa asuivat
sisarukset Martta, Maria ja Lasarus. Nyt, lähellä Betaniaa Jeesus
kuuli, että Lasarus on sairaana. Hän viivytteli pari päivää
matkansa etenemistä. Kun Jeesus ja opetuslapset seuralaisineen
vihdoin lähestyivät Betaniaa tuli Maria häntä vastaan ja kertoi
Lasaruksen kuolleen. Nähdessään Marian ja mukana tulleiden
juutalaisten itkevän, Jeesus murtui ja itki. Jeesus tuli lähelle
hautaa ja käski vierittää kiven pois haudan suulta. ”Herra, hän
haisee jo, hän on ollut siellä nyt neljättä päivää,” Martta
sanoi. Silloin Jeesus kohotti katseensa Isän puoleen ja kiitti
Häntä, että Isä on aina kuullut häntä. Tämän jälkeen Jeesus
huusi suurella äänellä: ” Lasarus, tule ulos!” Lasarus tuli
ulos ja Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa
hänen mennä.” (Joh.11:1- 44)
Jerusalemiin saavuttuaan Jeesus halusi
syödä viimeisen aterian yhdessä opetuslastensa kanssa. He saivat
tähän tarkoitukseen erään talon yläsalin, johon Pietari ja
Johannes valmistivat aterian ( Luuk.22:8.) Jeesus oli tietoinen, että
pian oli tuleva se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä
maailmasta Isän luo. Hän halusi palvella loppuun asti ja alkoi
pestä opetuslasten jalkoja. - Kaikki tiet ja kadut olivat pölyisiä.
Kävelijöiden jalat likaantuivat ja syöminen puolittain
makuuasennossa divaaneilla oli epämukavaa -. Jeesus otti viittansa
pois päältään ja vyötti ison pellavaisen liinan eteensä ja
alkoi rakkauden palveluksensa. Pietari pani vastaan, ettei Jeesus saa
ikinä pestä hänen jalkojaan. - Pesu kuului aina talon kaikkein
alhaisimmalle orjalle -. Mutta Jeesus sanoi: ”Jos minä en pese
sinun jalkojasi, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin
Pietari vastasi: ”Älä pese vain jalkojani, vaan myös käteni ja
pääni.” Tähän Jeesus vastasi:” Se, joka on kylpenyt, ei
tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette
kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi. Hän oli
Juudas Iskariot, jonka jalat Jeesus oli myös pessyt. (Joh. 13: 1-12)
” Minä olen rakastanut teitä.
Pysykää minun rakkaudessani,” opetuslapset muistivat Jeesuksen
sanoneen. Näin Jeesus oli vähitellen paljastanut opetuslapsilleen
hänen maanpäällisen tehtävänsä.
Se tehtävä on nähdä ihminen, olla
lähellä ja auttaa häntä. Ennen kaikkea tehtävä on rakastaa.
Liisa Voutilainen