Pysäköin
auton keittiön ikkunan alle.
Loppusyksyn sää oli aivan hirveä. Pohjoisesta tuuli voimalla ja räntä
lensi vaakasuoraan. Vaimo tervehti minua keittiöstä heti sisälle
päästyäni:
-Pitäisi jo päättää se ensi viikonloppu. En jaksa enää kuunnella poikien kärttämistä.
-Enkä minä
jaksa kuunnella ensimmäisenä töistä tultua tuollaista…
tuollaista painostusta.
Keskustelu tyrehtyi
alkuunsa. Istuin tylsänä olohuoneessa ja tuijotin syysmyrskyyn.
-Voisi lähteä
metsään, kuulin sanovani.
-Tuohon säähän!
Taivaalta tulee räntää ja tuuli on suoraan pohjoisnavalta.
-Se on
pukeutumiskysymys, villaa ylle ja sateenpitävää sen päälle.
Pakkasin reppuun vähän
evästä ja muuta tarpeellista, puukon, tulitikut,
taskulampun. Ajelimme hiljakseen kohtaan, missä
vaellusreitti ylittää
maantien. Yritin tähystää polunpäätä. Toisella pysähdyksellä oikea paikka löytyi
ja suuntasimme reppuinemme Ilomantsin erämaahan.
Metsässä
sade ei ollut niin pistävää kuin aukealla. Silmälasit peittyivät
kuitenkin nopeasti vesipisaroihin ja ne oli laitettava taskuun, jotta näki edes jotakin. Maassa oli parin sentin kerros märkää
lunta. Nyt oli vielä
vähän valoa, palatessa olisi pimeää.
Polun varressa kyyhötti kyhmyräinen
kanto. Pysähdyin haistelemaan
sitä, mutta tunsin vain
metsän ja mullan
tuoksun. Annoin pari potkua oksan tynkään
ja sain kannosta irtoamaan muutamia vaaksan mittaisia sälöjä. Ne tuoksuivat selvästi tervakselle, joten pistin ne reppuun.
Matka eteni
hiljaisuudessa. Ympäröivä
metsä murjotti ääneti tuiskun kourissa. Puolen tunnin patikoinnin
jälkeen tulimme
lammen rantaan. Lätäkkö
oli vielä sula ja tässä
valossa aika epämiellyttävän
näköinen, musta allikk
o.
Mitään sopivaa istumapaikkaa ei ollut näköpiirissä, joten seisoskelimme hetken lammen rannalla ja
katselimme mustanharmaata maisemaa. Tamppasin maahan parin kengänpohjan kokoisen nuotiopaikan ja asettelin siihen
tullessa talletetut puunsäleet
pystyyn toisiaan vasten. Ne syttyivät
ensimmäisellä tikulla. Tervas palaa märkänäkin.
-Lappalainen tekee
pienen nuotion ja istuu lähellä tulta. Lantalainen tekee ison ja istuu kaukana.
Kyyhötimme vierekkäin
selkä räntäsateeseen
päin tulen suojana.
Yritimme paistaa eväsmakkaroita
nuotiossa.
-Taidetaan saada
savumakkaraa. Ei oikein kannata odotella hiillosta.
Eväät oli nopeasti syöty,
mutta kummallakaan ei ollut kiirettä
nousta. Katselimme miten tuli vähitellen
kulutti puunpalat loppuun. Viimeiset kekäleet
sortuivat märkään maahan ja sammuivat sihisten. Valon kadottua lähipiiri tummui uudelleen. Tuuli humisi ympärillä
ja räntä ropisi sadetakin selkämykseen.
Nousimme ja lähdimme takaisin maantien suuntaan. Pimeys oli
peittänyt metsän, mutta valkoinen maa löysi jostakin vähän valoa heijastettavaksi. En ryhtynyt kaivamaan
taskulamppua repusta. Polku-ura oli helpompi erottaa ilman sitä. Silmät
tottuvat pimeään ja ihminen alkaa
pian nähdä riittävästi niukassakin valossa.
Kotona ripustimme märät
vaatteet kuivumaan. Pistin saunan lämpiämään
ja avasin oluen.
-Ei tule meille sitä yrittäjäjärjestön tilausta. Pitää
minun huomenna alkaa soitella muiden tarjousten perään.
3.12.2019