Kylällä vietettiin taas äitienpäiväjuhlaa. Luokan liitutaulua
reunusti katinliekosta tehty upea koristeköynnös, niin kuin aina
äitienpäiväjuhlassa. Koululaiset olivat piirustus tunneilla askarrelleet
kreppipaperista kukkia. Kukat tuli kiinnittää äitien rintaan heti heidän
sisälle tullessa. Koivun hiirenkorvalla olevia herkkiä oksia oli maljakoissa ja
eteisessä sinkkiämpärissä.
Oli säkenöivää juhlan alkamisen odotusta.
Harmonin säestyksellä laulettiin Äidin sydän-laulu:
”Maan päällä paikka yksi on
Niin pyhä kallis verraton
Mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman…”
Opettaja onnitteli äitejä ja toivotti kaikki lämpimästi
tervetulleiksi kylän yhteiseen keväiseen juhlaan. Hän puhui, että äitienpäivä
tuli virallisesti hyväksytyksi Yhdysvaltain kongressissa 1914. Suomeen se tuli
jäädäkseen 1918-vuoden paikkeilla. Niin vanha on äitienpäiväjuhlaperinne.
Seuraavana oli vuorossa näytelmä.
Sanna ja Anna tulevat touhuissaan opettajan korokkeelle.
Heillä on sylissään isot kimput oppilaiden kreppipaperista tekemiä valko- ja
sinivuokkoja.
Sanna: ”Minä ihan väsyn kukkien poimintaan. Näitä meillä on jo isot kimput.”
Anna: ”Istutaan tuohon penkille.” Tytöt istahtavat opettajan
korokkeelle kannetulle lavitsalle.
Sanna: ”Nytpä tuli mieleeni, mitä voisimme leikkiä. Kumpi
meistä keksii maailman kauneimman sanan.”
Anna: ”Todella hyvä kilpailu. Nyt mietitään.”
Luokka: Yläluokkalaiset ovat katederin vieressä ja
osallistuvat näytelmään: ”Miettikää, tuumailkaa, sanaa ihaninta etsikää!”
Sanna: ”Perhonen.”
Anna: ”Sudenkorento.”
Luokka: ”Tytöt hiljaa miettivät. Sanaa ihaninta pohtivat.”
Sanna: ”Aamutähti.
Anna: ”Sinitaivas.”
Sanna: ”Kotipolku!”
Anna: ”Koti!”
Luokka: ” Kauniin sanan löysi Anna, nyt on sinun vuoro
Sanna.”
Sanna: ”Äiti! Tietenkin äiti!”
Luokka laulaa yhdessä Sannin ja Annin kanssa:
”Onnen kyyhky lentää
kaukomailta entää
onnenkirjettä kuljettaa
kirjeen kelle kantaa
onnen tälle antaa
Onnea Äidille!”
Näytelmä loppui. Esiintyjät niiasivat ja kumarsivat. Yleisö,
äidit ja isät taputtivat innokkaina.
Pikku Kerttu lausui Hilja Haahden runon Äiti armas:
”Ken painoi hellintä rintaa vastaan?
Ken aamutähtenä valvoi lastaan
ja päivänpaisteena lämmön loi?
Oma äiti armas…”
Lopuksi siirryttiin naapuri luokkaan, jonne oli keittäjä
laittanut kahvipöydän.
Pöydällä valkoisen
liinan päällä oli iso nisukranssi jonka keskellä oli ässä-pikkuleipiä.
Liisa Voutilainen
11.5.-19