Minua vietiin
kapeita, mutkaisia portaita ylöspäin. Taluttajana oli tuntematon
tai ennen tunnettu mieshenkilö. Hän hengitti vasemmalle poskelleni
ihmisen hengitystä ja huokaili aika-ajoin. Unen koko värimaailma
oli keltaruskea. Henkilö johdatti minut sänkyyn.
Heräsin unessani.
- Missä olen? Nousin ylös ja aloin etsiä ovea. Ahdistus kasvoi, kun en sitä löytänyt,mutta käteni tarttuikin johonkin nuppiin ja aloin nostella vaatehenkareita. Kesäisiä mekkoja tuntui olevan.
- Ei tästä avaudu tietä mihinkään. Keltaruskea värimaailma kauhistutti.
Totesin, että minut oli tuotu
ovettomaan huoneeseen.Aloin ryskyttää seinää ja jotain
tippui lattialle. Vähitellen tulin tajuihini ja huomasin, että olen
omassa kodissani.
Sydän hakkasi ja hiki helmeili
otsallani.
Liisa
Voutilainen