asun korkealla
muiden yläpuolella
minä pauhaan
ja särjen,
lyön lujaa
rikon ehjän
pirstaleiksi
teen tuhoa
lyhyessä
välähdyksessä
sokaisevassa valossa
sitten kiidän
salamana pois
nopeasti
kuin ajatus
jätän jälkeeni
palavia
puita
mustuneita
raunioita
itkeviä
ihmisiä
kaikki pitää
jäljiltäni
rakentaa uudelleen