Sadepäivänä tulee
sellaisia ajatuksia mieleen ja olo kun mikään ei tunnu enää oikein miltään.
Ennen kun lapset sanoivat pitkästyessään,ettei ole mitään tekemistä. Vastasin
aina, että maailmahan on tekemistä täynnä, pitää vain tietää mitä haluaa
tehdä.Se oli mielestäni hyvin pätevä vastaus.
Niin, pitäisi tietää
mitä tehdä tässä ja nyt. Tulee mieleen Eeva Kilven jossain haastatte-lussa
sanoma ajatus: "Enää ei tarvitse tehdä muuta kuin pitää huolta tästä
vanhene vasta ihmisestä - itsestään". Totta. Mutta kun rupeaa ajattelemaan
mitä tämä vanha tarvitsee, niin onhan siinä tekemistä ihan tarpeeksi. On
omahoito,ettei joutuisi ihan kohta muiden hoidettavaksi. Mitä se sitten on. On
liikuttava, syötävä terveellisesti, tarkkailtava verenpainetta ja painoa,
rasvattava kuivuvaa ihoa,seurattava yhä lisääntyviä luomia, käytävä parturissa,
hierojalla, jalkahodossa, hammaslääkärillä ja terveystarkastuksessa (jos tuntee
ettei kaikki ole oikein kunnossa), rokotuksissa. Ja tietysty on osallistuttava
keräyksiin ja käytävä äänestämässä,(vaikka ei oikein tiedäkään kuka sen ainokaisen
ääneni ansaitsisi).
Tähän asti olen
matkustellut aika paljon.Varsinkin talvisin olen ollut kuukauden aina
etelässän. Käyn kylpylöissä ja ystäviäni tapaamassa eri puolilla Suomea. Ensi
keväännä tekisi mieli lähteä matkalle Kiinaan.
Pitäisi keksiä vielä
millä konstilla mieli pysyisi virkeänä ja olla kiitollinen elämästä.
Entäs se kaikki muu? On muistettava omaa perhettä, sukulaisia ja ystäviä
.Kerrottava heille kuinka paljon he minulle merkitsevät ja ovat minulle
rakkaita. Pitää harrastaa jotakin ettei
aivan mökkihöperöidy. Riittänee kun kerran viikossa käyn kirjoituspiirissä ja
teen kiltisti kotitehtävän. Osallistun sairaalaystävätoimintaa, ulkoilen Spr-ystävän kanssa ja käyn joskus kirkkokahvin keitossa. Olen Hopeatähti-elokuvakerhossa Savonetin ja Ikääntyvien yliopiston luennoilla
satunnaisesti.Joskus käyn teatterissa ja konserteissä. Luen päivän sanomalehdet ja kuuntelen ainakin
kerran uutiset. Teen ristisanatehtäviä joskus ihan liikaakin. Viikkolehtiä olen
tilannut ihan turhan paljon.(Tilaukset pitäisi perua ja käydä kirjastossa
lukemassa mikä niissä kiinnostaa). Kirjoja luen ainakin yhden viikossa joskus
useammankin. Oikein mielenkiintoisen kirjan voin lukea päivässä. Televisiota
katson paljon, vaikkakin valikoiden. En katso hömppää, enkä väkivaltaa.
Yleensä neulon villasukkia katsoessa.
Kesäisin kudon riepumattoja hoitelen omakotitalon puutarhaa ja otan
rennosti Olen koiranhoitajana tyttärieni perheissä heidän matkojensa aikana ja
autan muutenkin tarvittaessa. On tärkeää tehdä
hoitotahto ajoissa, samoin testamentti. Se on ihan velvollisuus lapsia ja
lapsenlapsia kohtaan säästää heitä vaikeissa tilanteissa.
Sitten tulee se juttu
mikä tarttis tehrä, eikä vain meinata,(ystäväni nimittämä kuolinsiivous).
Poistaa rankasti kaikki turha pois mitä on elämän aikana kerääntynyt nurkkiin,
ettei ne jää toisten riesaksi. Olen vähän aloittanut vaatteista,kirjoista ja
pikku-tavaroista. Irralliset valokuvat olen pussittanut ja tehnyt alkua
jokaiselle lapsenlapselle omaa kansiota. Työ on vielä pahasti keskeneräinen ja
vaivaa mieltä. Samoin
on alkutekijöissään muistelot elämästäni. Olen jonkun verran kirjoittanut
lapsuudesta ja suvusta, mutta paljon olisi vielä kirjotettavaa. Haluaisin, että
jälkipolvi tietäisi millaista oli heidän mummonsa elämäntaival viime
vuosituhannen loppupuolella aivn erilaisessa maailmassa kuin tämä mitä nyt. Siinähän olisi tehtävää kerrakseen. Loppuun saattamista, sillä koskaan
ei tiedä onko aikaa paljonkaan ja pystyykö miten pitkään tekemään mitä on
suunnitellut. Se jää
nähtäväksi ja on niin sanotusti korkeemmassa kädessä.
Kerttu Miettinen