Olisin mielelläni tullut kuuluisaksi kirjailijaksi.
Taiteessa kuitenkin vain huippulahjakkaat pärjäävät, meidän tavallisten pitää
keksiä muita tapoja löytää yleisömme. Minuun vetosi kirjoittajakurssilla
kuulemani valinta: ”arjen kirjoittaja”. Päätin keskittyä sukuun ja ystäviin.
Vuosien varrella olen tallettanut suvulle menneisyyden
tarinat ja juuret kirjoihin ja kansiin. Näin muistot ja historian opetukset
säilyvät suvulla toivottavasti muutaman sata vuotta. ”Ihminen on olemassa niin
kauan kuin joku hänet muistaa”, kuuluu sanonta. Omat esivanhempani ovat näin
saaneet lisää muistoaikaa.
Vuosien varrella on historiallinen kirjoittaminen noussut
minulle mieluisimmaksi. Rakkain alalaji siinä on lastenlasten elämänkerrat.
Olen kirjoittanut jokaiselle rippilahjaksi kirjan hänen 15:stä ensimmäisestä
elinvuodestaan kuvien kera. Kuvat alkavat ultraäänikuvasta äidin vatsassa ja
jatkuvat yhteisiin juhlapäiviin, lomiin ja teini-iän harrastuksiin.
Kun lapsenlapseni olivat pieniä, hoidin heitä paljon ja opin
tuntemaan jokaisen hyvin. Otin heistä paljon kuvia ja kirjoitin ylös heidän
mainioita lausahduksiaan ja tokaisujaan, joille usein sai nauraa makeasti. Nyt nämä kuvat ja muistiinpanot nousivat
arvoon arvaamattomaan. Kukin lapsi oli päähenkilö omassa kirjassaan ja kerroin
asioita hänen lapsuudestaan, jotka ehkä hänen vanhempansakin olivat unohtaneet.
Nyt olen kirjoittanut viisi kirjaa, enää yksi on jäljellä.
Sen aloitan taas vuotta ennen H-hetkeä. Saan vielä kerran sukeltaa muistoihini
viimeisestä ”aarteestani”. Kuinka hellyttäviä, vilpittömiä ja hauraita lapset
ovatkaan! He ovat antaneet minulle suunnattoman paljon ja sitä muistellessani
olen nähnyt tavallisen arjen rikkauden. Hyvä arki on tärkeintä elämässä –
juhlahetkiä on vain harvoin. Sen vuoksi arki kannattaa kirjoittaa muistiin,
ettei totuus unohtuisi.
Marketta Isotalo
2019
2019
Lasten lausahduksia:
”Mummi, kato murhahaisia!”
”Mummi, minua jo niin
vatuttaa!”
”Mummi, kuoleeko Jumala? Onko enkeleillä syyliä? Mikä on
henki?” (Miten vastaat
kuusivuotiaalle!)
Tiedätkös, mitä keuhkoilla tehdään: ”Joo, niillä vedetään
henkeä!”
Lohduttavasti: ”Ei mummi ole vanha, sinä olet nuori kuin
narsissi!”
Kaksivuotias: ”Minulla on raskasta”