Suomalainen perusopetus on tutkitusti huippulaatuista. Se on
niittänyt kansainvälisen kunnian kauraa isolla viikatteella. Opetuksen laadun
ja monipuolisuuden huomaa myös aikuistuneissa lapsissaan. Opetus tarjosi heille
hyvän yleissivistyksen ja tiedot jatko-opintoja varten.
Nykyiseen laadukkaaseen perusopetukseen on mielenkiintoista peilata
omia muistoja 1960 ja 1970 lukujen vaihteesta. Elämä oli aineellisesti
vaatimatonta, mutta varsinaista puutetta mistään tärkeästä en muista. Ryynimakkaroita
syötiin usein. Lapsia ja leikkikavereita oli pihat täynnä. Suomi kasvoi ja
vaurastui.
Perusopetus aloitettiin nelivuotisella kansakoululla. Kouluun
meneminen oli jotenkin juhlavaa ja vakavuus leimasi kaikkea tekemistä
ensimmäisestä päivästä lähtien. Ennen sisään astumista asetuttiin parijonoon
nimenhuutoa varten. Huono-onnisimmat
joutuivat pitämään tyttöä kädestä.
Opettaja oli pelottava olento ja ehdoton auktoriteetti.
Opetuksesta jäi silti mukava muisto. Asiat neuvottiin perusteellisesti ja
varmistettiin, että kaikki oppivat sen, mitä pitikin. Oli jotenkin itsestään
selvää, että asiat on opittava ja että koulussa on kuri. Jos ei totellut, siitä
rangaistiin. Tottelematon otettiin luokan eteen, jossa opettaja kiristi sormien
välissä pyörittämällä oppilaan ohuita ohimohiuksia. Se oli häpeällä höystetty,
hienostunut tukkapöllyn muoto.
Erillistä tukiopetusta ei ollut. Opettaja neuvoi tarpeen
mukaan niitä, jotka eivät heti hoksanneet. Jos joku putosi täysin kelkasta, edessä
oli siirto Maljapuron ylipistoon, kuten sen aikaista apukoulua nimitettiin.
Sinne joutuneiden kohtaloa pidettiin lopullisena.
Kouluruokailulla oli jo luonteva asema päivärytmissä. Ruoka
myös pakotettiin syömään. Ilmeisesti jollakin uudella makeutusaineella
höystetty vitamiinipuuro aiheutti suoranaista pahoinvointia ja jatkuvia riitoja.
Lautanen syötiin tyhjäksi väkisin nieleskellen. Yleisesti ruoka maistui hyvälle
ja evääksi kouluruuasta jäi lopunikäinen mieltymys näkkileipään. Näkkileipää
rouskuteltiin, vaikka sillä oli vaarallisen vedenhaltijan nimi.
Kouluhammashoito oli juuri alkanut ja se oli koko
koulunkäynnin pelottavin asia. Sekä sokerin syönti, että karies olivat
vaurastumisen myötä lisääntyneet rajusti. Hammaslääkäriä pelättiin itkuun saakka.
Pelkoa ei helpottanut se, että hänen nimensä oli Tulikoura. Rokotukset
hoidettiin terveyssisaren toimesta opettajan pöydän takana.
Perustaitoja opetettiin kattavasti. Lukemisen ja laskemisen
lisäksi tarjottiin myös kädentaitoja. Käsitöitä opetettiin yli sukupuolirajojen.
En oppinut virkkuukoukun kynäotetta, joten pidin koukkua nyrkissä ja painoin
hartialla. Kaarisilmukat jäivät aina liian löysiksi. Virkkaaminenkin oli
vakavaa tekemistä ja totista suorittamista. Ainoa aine, jossa oli leikin
tuntua, oli musiikki. Sävelkorvattomien kohdalla siitä tosin oli leikki
kaukana. Laulussa pidettiin koe ja siitä annettiin arvosana todistukseen.
Luokkatoverien edessä esitetty epävireinen ”ostakaa makkaraa” tuotti hyviä
tarpeita painajaisunille aikuisuuteen asti.
Kansakoulun jälkeen vaihtoehtoja oli kaksi. Oppi-, tai
kansalaiskoulu. Edellisestä edettiin lukioon ja jälkimmäisestä kahden vuoden
lisäopintojen jälkeen ammattikouluun. Valinta oli tulevaisuuden kannalta
ratkaiseva ja vanhempien koulutus vaikutti usein päätökseen. Oppikoulun valinta
oli perheelle myös taloudellinen kysymys.
Oppikoulussa opetus muuttui huonommaksi. Opettajat eivät
tulleet enää seminaarista, vaan olivat suorittaneet oman alansa tutkinnon.
Näistä tunkinnoista opittua kauhottiin sitten oppilaiden päähän. Opetettava
aineisto ja oppilaat eriytyivät toisistaan. Asioiden selittäminen loppui ja
tilalle tuli faktojen luettelo. Asioita opeteltiin koetta varten. Olimme
12-vuotiaita lapsia, emmekä valmiita sellaiseen.
Historia keskittyi vuosilukuihin ja kuninkaiden nimien
jäljessä oleviin roomalaisiin numeroihin. Syy ja seuraussuhteita, tai pidempiä
kehityskaaria ei pohdittu. Matematiikassa opeteltiin yhtälöitä ulkoa kokeita
varten. Edes Pythagoraan lausetta suorakulmaisesta kolmiosta ei avattu
piirtämällä. Neliö tarkoitti meille toista potenssia, ei neliötä. Hauki oli
kala.
Aikoinaan arvosteltu peruskoulu-uudistus on tuloksien
perusteella menestystarina. Perusopetuksen valinnat eivät olleet enää
tulevaisuuden kannalta lopullisia. Aikuiskoulutus lisääntyi ja eteenpäin pääsi
monia opinpolkuja pitkin. Lukion osalta ollaan ilmeisesti menty tässä suhteessa
taaksepäin. Oppilaan kurssivalinnoilla on merkittävä vaikutus myöhempiin
opintoihin ja ammatinvalintaan. Vakavia valintoja pitäisi tehdä niin kovin
nuorena. Itselläni ei teini-iässä ollut niin suurien päätöksien tekemiseen sen
paremmin tietoa, kuin tahtoakaan.