Kerrankin loma sattui sopivasti. Heti koulujen
päättymisen jälkeen alkoivat helteet ja niitä on jatkunut juhannuksen yli.
Liisa ja Kalevi löhöilevät laiturilla katselleen laskemattoman auringon
suuntaan. Ihana savukalan tuoksu leijailee lempeän länsituulen mukana
pariskunnan kiusaksi. He ovat noviiseita mökkiläisinä toisin kuin mitä mökkinaapurit.
Innokkaita kalastajia jotka käyvät päivittäin verkoilla emännän soutaessa ja
isännän huolehtiessa pyydyksistä. Liisa nuuhkii tuoksua:
– Mitä jos ostetaan verkko?
Kaupunkireissulla Kalevi menee
verkkokauppaan. Kalastuksesta tietämättömänä hän joutuu tukeutumaan myyjän
asiantuntemukseen. Kohta kuussatasen Fiatin takapenkillä komeilee satamillinen
riimu joka malttamattomana odottaa lahnojen kiusaksi pääsyä.
Aurinko heloittaa edelleen
sinen keskeltä ja tuuli on ottanut suunnan lounaasta. Liisa haluaa verkot
järveen heti. Illalla syödään savulahnaa. Tähän on Kalevin tyytyminen. Naapurin
esimerkin mukaan he lähtevät laskemaan verkkoa. Syksyllä koulunsa aloittava
esikoinen jää kaverinsa kanssa leikkimökkiin matkatoimistovirkailijaksi:
– Heitetään verkko tähän! Sanoo
Kalevi ja osoittaa kädellään mihin suuntaa pitää soutaa.
Tuuli on muuttunut melkein
navakaksi eikä vene tottele Liisan käskyjä vaan pysyy paikoillaan tai
paremminkin työntyy soutajan tahdonvastaiseksi kohden rantaa.
Kalevi seisoo veneenperässä ja
antaa soutajalle sanallisia ohjeita. Ensin ystävällisesti ja vähitellen ohjeet
muuttuvat äreiksi ja lopulta tosi… Liisa saa käskytettyä venettä välillä viiden
metrin verran, mutta veneeksi sanottu muovikippo palaa jatkuvasti
lähtöpaikalleen. Järveen päässyt verkko on yhdellä sykkyrällä. Kalevin mitta
alkaa täyttyä osaamattomaan soutajaan. Hän paiskaa lopun verkon kaislikon
seuraan ja hyppää perässä järveen.
Naapurin tontilta kantautuu
savukalan tuoksu. Liisa on hakenut huovan ja makaa pihalla mahallaan aurinkoa
ottamassa. Kalevi käy hakemassa sotkuun menneen ja risuja pyytäneen verkon
järvestä. Tyttöjen avustuksella hän saa sen varastointikuntoon. Liisa jatkaa aurinkogrillissä
Kalevin vetäytyessä kuistille lukemaan kirjaa. Tyttöjen matkatoimisto jatkaa
toimintaansa. Kesämökki muistuttaa Pekingin Taivaallisen rauhan aukiota.
Hiljaisuuden rikkoo naapurin
veneen liplatus. Emäntä soutaa ja isäntä pitää huolen melan loiskeesta.
Tervavene karahtaa rannan hiekalle. Tyttöjen matkatoimisto sulkee ovensa ja
virkailijat kipittävät vastaanottamaan vieraita, toisiinsa katsomatta Liisa ja
Kalevi tulevat myös rannalle. Naapuri nostaa savulle tuoksuvan kookkaan alumiinifolioon
käärityn paketin ylös:
– Ajateltiin kun ette näytä
kalastavan ja tuli noita lahnoja yli oman tarpeen. Niin maistuisiko? Nämä ovat
aikalailla hyviä vaikka iltapalana.
Keijo
Karhunen