Suomen Tasavallan lippu hulmuaa ylpeänä
sadannen kerran tulevana itsenäisyyspäivänä. Eduskunta hyväksyi
sinivalkoisen ristilipun 28.5.1918 monien neuvottelujen tuloksena.
Lippu haluttiin samankaltaiseksi kuin muissakin pohjoismaissa. Risti
merkitsee lipussa kristillisyyttä, Suomen lipun valkoinen väri
esittää lunta ja sininen on veden ja taivaan väri.
Suomessa oli ankara sisällissota 27.1
- 15.5.1918. Sota syvensi entisestään olevaa kahtiajakoa.
Senaattori Kyösti Kallio puhui
kotipitäjänsä Nivalan kirkossa 5.5.1918: ” Meidän on luotava
sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan
ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan
kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja
viihtyvät täällä”. Arkistoon ei ole jäänyt hänen puheestaan
juuri mitään, ainoastaan tämä lause ja muutama lehtiartikkeli.
Päivälleen sadan vuoden kuluttua
viime toukokuussa, Nivalassa oli suuri sovinnonjuhla. Muun muassa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä
ja piispa Samuel Salmi puhuivat. Puheissa käsiteltiin sovinnon
tärkeyttä itsenäiselle Suomelle, mutta tuotiin esille myös
sovinnon merkitys nykyisessäkin ajassa.
.
Vuonna 1918 Suomen tilanne oli
repaleinen ja ihmiset huokailivat pelokkaina. Ei ollut yhtenäistä
hallitusta, vaan Suomilaiva keinui aallokossa ja etsi epätoivoisesti
tasapainoa ja lujuutta.
Hallituksia oli kolme, Vaasassa
Svinhufvudin, Helsingissä ensin senaattori Kyösti Kallion myöhemmin
Setälän ja Viipurissa Mannisen. Pian kuitenkin Helsingin ja Vaasan
hallitukset löivät sovinnon kättä ja saatiin yksi yhteinen
senaatti.
Nivala oli valkoista aluetta, eivätkä
siellä tuhon jäljet juuri näkyneet. Sieltä oli kuitenkin lähdetty
taisteluihin ja moni oli vammautunut. Ei ymmärretty Kallion puhetta.
Sanottiin jopa, että ”junan tuoma mies, mahtoiko se olla
sosialisti? Nivalalainen mies, se puhui outoja”.
Lehdet eivät juurikaan noteeranneet
Kallion puhetta. Pitäjäläiset tuumailivat: ”Ei ollut kissan
korkuisia otsikoita”. Kyösti Kalliosta elämänkertakirjan tehnyt
professori Kari Hotakka totesi, että ”totta kai hän oli valkoinen
ja tuomitsi kapinan, mutta piti kuitenkin sopua parempana
vaihtoehtona kuin rajuja rangaistuksia, joihin sitten kuitenkin
ryhdyttiin”.
Muutama päivä puheen jälkeen, Kallio
lähetti Nivalaan vaimolleen Kaisa Kalliolle kirjeen ja kysyi, miten
nivalalaiset olivat puheen ottaneet. Hän yllättyi ihmisten,
takakireästä, suorastaan vihamielisestä asenteesta. Yleisö odotti
”tuomihtevampaa kantaa”. Vaimolta kysyttiin, onko mies muuttunut
punaiseksi sosialistiksi.
Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että
Kyösti Kallion puhe oli ensimmäinen sovintopuhe, vaikkei näillä
hänen sopua etsivillä sanoilla ollutkaan välitöntä vaikutusta.
Valkoinen senaatti oli hyvin
oikeistolainen. Kapinan toistumista haluttiin poistaa uhkailemalla
ankarilla rangaistuksilla ja peruuttamalla ”liian pitkälle”
edenneitä uudistuksia.
Mutta lopulta lähdettiin kulkemaan
kohti eheytymistä. Näin Kallion puhe sai merkityksen.
Sovintoa yritetään etsittää
juhlapuheissa, mutta miten on sydänten tasolla. Monilla suvuilla on
henkilökohtaisia kokemuksia, tarinoita isoisistä, ja isoäideistä.
Ne ovat kovia muistoja.
Liisa
Voutilainen
8.11.-18