Kuinka
oikeassa Juise Leskinen olikaan kirjoittaessaan lauluunsa sanat: Ei elämästä selviä hengissä. Tähän ei
ole vastaan väittämistä, ei edes Putinilla tai Trumpilla. Lentämisen mestari,
ajattelija Matti Nykänen puolestaan lanseerasi lauseen: Elämä on ihmisen parasta aikaa. Onko niin? Ehkä on – ehkä ei, edelleen Mattia lainatakseni
Meidän
ihmispolojen elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. Kuljemme elämän polkuja
oman suunnistustaitomme mukaan. Osaammeko lukea karttaa? Mitkä ovat koordinaattimme?
Näyttääkö kompassinneula oikein?
Tulemme
risteykseen ja kuulemme sadun variksen raakkumisen tasaiselta tieltä: Piparkakkuja ja leivoksia. Kuoppaisen
tien reunalla raakkuu korppi: Kuivaa
leipää ja korppuja. Valinnan luulisi olevan helpon! Piparit ja leivokset
maistuisivat ja tasaista tietä on helpompi kulkea. Onko valinta viisas, sen
aika näyttää.
Muistan
miten sotien jälkeen nuorisoa patistettiin opiskelemaan. Työn saantia pidettiin
varmana jos
on korkeakoulututkinto. Tosi rahakkaisiin hommiin pääsee jos väittelee itsensä
tohtoriksi. Valmistumisen jälkeen odottaa siisti sisätyö valkoisessa paidassa
ropelli leuan alla. Sihteeri kantaa eteen kahvia riisiposliinikupissa.
Säälintuntein ihmiset katsoivat
mökkiläisen poikaa joka meni putkimiehen oppiin. Tulevaisuus hänellä on
haisevia ja likaisia töitä, säässä kuin säässä pitää painaa niska limassa
vetoisilla rakennustyömailla. Kahvitunnilla voi ottaa kolhiintuneesta
termoksesta hörpyt painunutta kahvia.
Aika on näyttänyt, ettei tohtorinhattu
välttämättä takaa yhtään mitään. Ammattitaitoisia putkimiehiä tarvintaan aina,
eivätkä heidän tilipussinsa suinkaan ohuita ole. Saattaa käydä niin, että
työllistetty tohtori on päässyt putkimiehen apuriksi.
Aikoinaan vanhojen ihmisten kunniana oli:
pitää päästä omillaan hautaan, eikä arkkurahoja tuhlata. Seniorit säästivät osuusliikkeen säästökassaan
hautajaiskulujen lisäksi jotain jätettävää perikunnalle. Tuli pankkikriisi ja
säästöistä hävisi suurin osa kuin tuhka tuuleen.
Nykyisin kehotetaan ostamaan osakkeita.
Vielä viime vuoden lopulla osakesalkut pullistelivat ylisyöneen jouluporsaan
tavoin. Kuluvan vuoden aikana osakekurssit ovat syöksyneet kuin turbulenssiin
joutunut lentokone.
Hallituksen naisviisikko – ovat muuten
hyvin hoitaneet hommansa – lisättynä kiintiömiehellä julistavat madonlukuja
tappajakoronasta. Yli seitsemänkymppisten pitäisi eristäytyä kokonaan
ulkomaailmasta. Mieluimmin heidän tulisi mennä ydinsodan kaltaisiin suojabunkkereihin.
Siellä he istuvat kiikkutuolissa ja katselevat ajanvietteeksi Yle-areenasta
vanhoja kotimaisia elokuvia.
Kun karanteenit joskus puretaan, niin
terveyskeskuksiin on valtavat jonot. Nämä kuuliaiset seniorit kun eivät tahdo
saada jäykistyneitä jalkojaan liikkeelle. Vastaanotolla lääkärit pyörittelevät
päätään katsoessaan potilaansa verikokeiden ja sydänfilmien kauhuelokuvia
muistuttavia tuloksia.
Osa senioreista vähät välittää käskyistä
ja kielloista. He elävät kuin mitään kummempaa ei olisikaan. Tietysti takaraivossa
kolkuttelee koronan uhka. Kieltämättä näissä arpajaisissa on suurempi
mahdollisuus saada päävoitto jos elää vastoin ohjeita.
Kaiken kauheuden keskellä voi ajatella
myös positiivisesti. Mikäli koronamerkkinen viikatemies sattuisi tulemaan
seniorin kohdalle, niin se olisi positiivinen asia perikunnalle.
Tuskin koskaan hautajaiset ovat olleet
näin halpoja kuin nykyisin ovat! Korkeintaan kymmenen ihmistä arkun äärellä
eikä muistotilaisuutta pysty pitämään missään perinteisessä paikassa. Korkeintaan
kahvia ja pullaa on tarjolla jonkun kotona, mieluimmin ei sitäkään.
Täytyy toivoa, että tämän kurittoman
seniorin valinta on oikea eikä säästyneet hautauskulut aiheuta suurempia
tappeluita pesän osakkaille.