Iso-Mattilan
pirtissä vietetään rauhallista arki-iltaa. Elsa-emäntä sekoittelee
taikinajuurta seuraavan päivän leipomuksia varten. Mari-täti, isännän naimaton
sisar, paikkaa pirtin penkillä Jaakko-pojan housunpolvia. Seitsemänvuotiaan
pojankoltiaisen housut repeilivät alituiseen rajuissa leikeissä. Talon tyttäret
ovat rakentaneet pirtin nurkkaan oman kotileikkinsä.
Ikkunoiden
eteen on vedetty verhot, sillä punaiset tarkkailevat jatkuvasti taloa. Pirtissä
on kuitenkin kodikasta ja lämmintä.
Tuntuu kuin ulkomaailma olisi suljettu jonnekin kauas pois.
Yhtäkkiä
Lempi-sisäkkö juoksee porstuanovesta sisään pirttiin. ”Nyt punaiset ovat tulossa tähän taloon.
Maantiellä näkyy kymmenen miehen joukko ja niillä on pyssyt mukanaan”, huutaa
Lempi pelosta suunniltaan.
Kaikki
pirtissä olijat jäykistyvät niille sijoilleen. Kaikki aikuiset tietävät, mistä
oli kysymys. Vaikka Sahalahdella ei varsinaisia taisteluita ole käytykään
punaisten ja valkoisten välillä, pitävät punaiset kuitenkin jatkuvasti
talonisäntiä silmällä. Illan pimeinä tunteina oli jo muutama isäntä haettu
kotoaan ja heitä oli kuulusteltu kovakouraisesti. Toinen oli päästetty
vapaaksi, mutta toinen oli kadonnut jonnekin, eikä hänen olinpaikastaan ollut
mitään tietoa.
”Kalle, ne
tulevat hakemaan sinua”, huutaa Elsa hätäisesti miehelleen. ”Nopeasti, laita
komerosta karvahattu ja sarkatakki päällesi ja lähde takaovesta pakoon. Olen
laittanut komeroon valmiiksi eväspussin tällaisen tilanteen varalle. Mene, mene
jo!” hoputtaa Elsa miestään. Hän pitelee säikähtäneen näköisenä sydänalaansa ja
ajattelee uutta elämää sydämensä alla. Hänen silmiensä edessä kulkevat kuvat
siitä pienestä valkoisesta arkusta, jonka he olivat vuosi sitten joutuneet
kantamaan kirkkomaalle. Tälle lapselle ei saisi käydä niin, hän taistelisi
kaikin voimin ja suojelisi syntymätöntä lastaan.
Elsa
havahtuu ajatuksistaan toimintaan ja kiirehtii miehensä perään tambuuriin.
Kalle onkin jo valmiina talvitamineissaan, kädessään paksut rukkaset ja
jalassaan lämpimät pieksut. ”Jumalan haltuun, Kalle. Mene ensin Jyväkylään
serkkuni Augustin luo Palhoon. Siellä olet jonkun aikaa turvassa. Jos sielläkin
tilanne käy vaikeaksi, mene Lauri-veljeni luo Mikkelin Kenkäveroon. Pappilasta
ei kukaan sinua osaa etsiä. Minä lähetän sinne jotenkin sanan, sitten kun on
turvallista palata kotiin, puhelee Elsa kyyneleet silmissä ja Kallea halaten.
”Jumalan
siunausta myös sinulle ja lapsillemme, myös tälle syntymättömälle. Älä
huolehdi, eivät punaiset sinulle ja lapsille mitään pahaa tee. Minut ne
haluavat. Pyysin Hannes-renkiä jo viikko sitten valjastamaan hevosen valmiiksi
tuonne Isohakaan, siltä varalta, että tulee tiukat paikat. Kaupinvuoren
onkaloihin olen kätkenyt suojeluskunta-aseeni ”Ukko-Mauserin”. Käyn sen ensin
hakemassa ja sitten suuntaan yön pimeyden suojassa Jyväskylään. Hoida sinä nyt
vain itseäsi hyvin. Minä palaan varmaan pian takaisin, eihän tällainen
veljesviha voi kauaa kestää”, sanoo Kalle rutistaessaan vaimoaan viimeisen
kerran. Sitten hän livahtaa takaovesta pimeään iltaan.
Pirtistä
porstuanovelta kuuluukin jo kovaa kolistelua ja kolkutusta. ”Avatkaa heti”,
kuuluu käsky. Kun kaikki pirtissä olijat istuvat kuin halvautuneena paikallaan,
lähtee Elsa avaamaan ovea. Heti kun hän saa salvan nostettua paikaltaan, rämähtää
ovi auki ja tupaan tungeksii miesjoukko hatunreuhkoissaan ja punaisissa
käsivarsinauhoissaan.
”Missäs se
talon isäntä on, tulimme häntä hakemaan”, karjahtaa joukon johtaja. ”Emäntä
kakaisee nyt ulos vain, muuten tässä voi käydä huonosti”, sanoo mies ja osoittaa
pistimellä Elsaa. Vaistomaisesti Elsan kädet lennähtävät suojelemaan vatsaa ja
hän perääntyy seinää vasten. Lapset parahtavat itkemään, kun näkevät äitinsä
kauhistuneet kasvot.
”Ee-e-en
minä tiedä. Kalle lähti sukuloimaan Valkeakoskelle ja sanoi viipyvänsä siellä
ainakin viikon”, änkyttää Elsa hädissään. ”Ei passaa emännän nyt valehdella, me
tutkimme talon ja löydämme isännän, jos hän piileksi täällä”, äyskähtää joukon
johtaja.
Miesjoukko
hajaantuu pitkin taloa ja saapastelee lumisilla kengillään läpi kaikkien
huoneiden. He tarkistavat joka kolkan sillä aikaa kun yksi miehistä pitää
pistimen avulla Elsaa paikoillaan. ”No, nyt ei isäntää löytynyt, mutta sanokaa
terveisiä, että me tulemme taas”, sanoo johtaja vihaisesti. Sitten miehet
tungeksivat ovesta ulos paukauttaen oven takanaan kiinni niin että pirtin
akkunat helisevät.
Elsa vajoaa
tuvan penkille istumaan. Tuntuu kuin kaikki voimat olisivat kaikonneet
jäsenistä. Lapset ryntäävät kaikki Elsan kylkeen ja pitävät hänestä
kouristuksenomaisesti kiinni.
Täpärästä
tilanteesta oli selvitty ilman ruumiillisia vammoja. Mutta sitä perhe ei vielä tiennyt,
että Kalle sai Palhossa surmansa, kun punaiset tulivat taloon hakemaan sen
isäntää. Elsan ja lasten elämä muuttui tästä hetkestä lähtien. Lapsiin tapaus
jätti elämänikäisen jäljen: kaikki heistä vetivät koko loppuelämänsä ajan
verhot visusti kiinni, kun ilta koitti ja sisälle sytytettiin valot.
Marketta
Isotalo
14.10.2019