Suuren Kuninkaan syntymäpäiväjuhla
on jouluyönä kello kaksitoista. Juhlaa vietetään keskellä
talven pimeyttä ja kylmyyttä. Samalla se on metsän väkeä
yhdistävä riemullinen tapahtuma.
Valmistelut aloitetaan jouluaattoaamuna
varhain, niin kuin aina ennenkin.
Metsän väki pitää ensimmäiseksi
suunnittelukokouksen. Tehtävät ovat kaikille tutut tai ainakin niin
uskotaan. Ihanaa on sekin, että Karhuvaari ja Karhumuori ovat
heränneet juhlan kunniaksi lämpimistä pesistään. Jotkut kyllä
pelkäävät Karhuvaaria, sillä se on usein äreä.
Juhlan suunnittelupäällikkönä on
ilman muuta Karhuvaari. Hän on iso, varsinkin kun seisoo kahdella
takajalallaan. Karhumuori huolehtii ruokapuolesta.
-
Nyt hommiin murr, murr! komentaa Karhuvaari.
Hiiret juoksevat vimmatusti pienet
pussit suussaan. He hakevat talon jyväaitasta jyviä joulupuuroon.
Onneksi heidän aloitteestaan Mirri saa olla mukana puuron keitossa
Karhumuorin silmien alla. Edellisinä vuosina se oli kytännyt hiiriä
aitan nurkalla.
Musti pääsee mukaan, sillä hän
lupaa tuoda makkaroita joulupöytään. Emäntä niitä paistaa
aattoaamuna..
Mutta mitä
järkyttävää! Musti laukkaa talosta, eikä sen suussa ole rasvaa
tihkuvia makkaroita, vaan, mitäs tuo nyt on, iso voitaikinakimpale!
-
Mitä tämä on ja miksi, kysyn minä. Murr, murr? huutaa Karhuvaari.
-
Maija oli sen laittanut ulos kovettumaan ja ajattelin, että tehtäisiin joulutorttuja, yrittää Musti ja olisi punastunut, jos koirat voisivat niin tehdä.
-
Eihän meillä ole uunia, missä paistaa. Murr, murr, Karhuvaari raivoaa.
-
Keksitään jotakin, yrittää Karhumuori, ja yht`äkkiä hän keksi,
-
Tehdään tikkutorttuja. Ja Musti saa tehdä niitä, minä opetan, jatkaa Karhumuori.
Puput raahavat varastoistaan
porkkanoita ja vihreää salaattiakin pitäisi olla, mutta yksi pupu
painoi päänsä alas ja puputti, ettei ainakaan hän ole syönyt. No
hän se juuri oli, sillä suustaan roikkui vihreitä lehtirepaleita.
Karhumuori huomaa, että Karhuvaari alkaa taas murista uhkaavasti.
-
Laitetaan porkkanasalaattiin käpyjen siemeniä, mitä Kurret tuovat varastoistaan, Karhumuori ehti väliin.
Kaikilla on tehtäviä ja touhua
riittää. Isoa puurokattilaa puukauhalla hämmentää Mirri. Se oli
niin tohkeissaan, että oli hakenut talosta Maijan esiliinan, joka
nyt roikkui hänen päällään.
Linnut olivat saaneet alkukesästä
lahjoituksena munia, joita paistetaan tulenloimussa. Sudet
huolehtivat poltto-oksista ja risuista, joita tarvitaan tulipesässä.
Kettu Repolaisille ei oikein löydy
tehtäviä Niinpä sitten yhdessä tuumin velvoitetaan heidät
tarjoilemaan puuroa juhlapöydässä. Siilitkin vaikuttavat niin
piikikkäisiltä ja hitailta, että mitä töitä he nyt ylipäätään
pystyvät tekemään. Ei yhtään mitään.
Juhlaohjelma täytyy myös miettiä ja
harjoitella.
Entiseen tapaan on ensin lintujen
sekakuoro. Sen jälkeen kaikkien eläinten laulukuoro johon jokaisen
on osallistuttava. Yhteislaulu on: ”Maa on niin kaunis…”.
Kuuluu: ”Murr, rurr! Uhuu, hu, huu! ”Hurrur, kruu, kruu, kvi,
kvii”. Kaikki tietävät tai melkein kaikki, mitä sitten tehdään.
Nimittäin sitten puristetaan toistensa käpäliä, muristen, ulvoen,
vinkuen ja piipittäen ja pupattaen. Se on niin hauskaa.
-
Kuka tuolta tulee hirmu vauhdilla? karjuu Karhuvaari. - Sehän on Musti ja paketti suussaan.
-
Lähdin kuitenkin niitä makkaroita hakemaan, Musti sanoo. Menin tupaan ja katsoin emäntää silmiin niin pitkään, että se ymmärsi, Musti jatkaa. - Hän pani makkaroita voipaperiin ja käski viedä metsänväen joulujuhliin. Sanoi vielä, että sano kaikille - Hyvää Joulua.Liisa Voutilainen
22.11.-18