Pappi ja oopperalaulaja

                                       

Esa Ruuttunen, pappi ja oopperalaulaja, syntyi Nivalassa 1950 ja kasvoi  toiseksi vanhimpana lapsena Jaakolan talossa Padingin kylässä. Kalajoki virtaili asuinrakennuksen takana milloin hiljalleen kesähelteillä milloin tulva-aikoina mahtavana ja voimakkaana yrittäen rantasaunaa mukaansa.

Niin kuin talon takana virtaa Kalajoki, etupihalta avautuu valtava, laaja pohjalainen lakeus. Kaukana metsän reunasta silmä voi tavoittaa junan puikkelehtivan kohti Ylivieskan tai Nivalan asemaa. Joki voi kuvata eteenpäin menemistä, lakeus taasen paikallaan olemista.

Kesäisin Esa saalisti joen pienissä noroissa heinäsilmukalla kivinarreja ja nuppipäisiä kaloja. Juoksulenkki oli aina pitkin joen vartta. Myöhemmin laulumatkoillaan hän hakeutui jokien äärille juoksulenkeillään. Niitä olivat Lontoossa Thames, Berliinissä Spree, Yhdysvalloissa Missisippi, Stuttgarissa Necari,  Bernessä Aaren, Saarbryckerissä Saar ja Mynchenissä Englantilaisen puutarhan Kleinhesseloher-järven rantama. 

Panta rei – kaikki virtaa, oli Esa oppinut teologiaopiskelun aivan alkuvaiheessa filosofian tunnilla. 

Ylioppilaaksi päästyään Esa haki teologiseen tiedekuntaan, vaikka kovaa halua ei sinne ollutkaan Häntä veti musiikki. Kaikki koulu – ja opiskeluvuodet Esa harrasti laulua sekä kitaran ja sellon soittoa. Minunkin pitämissä Alppilan seurakunnan monissa kerhoissa ja juhlissa Esa soitti kitaraa ja lauloi punaisesta nuorten lauluvihkosesta. Vanhukset olivat ihastuneita ja tuumailivat, että hänestä tulee vielä kuuluisa.

Herännäisyys oli Ruuttusen kodissa kaiken kasvupohja. Juhlapukuna isällä ja äidillä oli körttipuku. Siionin virret tulivat Esalle rakkaiksi, sillä niitä veisattiin paljon Jaakolassa ja ylipäätään Nivalassa ja sukulaisten luona. Jaakolassa oli usein herännäisseuroja, Esan isä oli eräs seurapuhuja.

Esa valmistui papiksi ja sai Helsingissä Taivallahden seurakunnasta 1975 papinpaikan, jossa oli kymmenen vuotta. Koko pappina oloajan hän oli monipuolisesti musiikissa kiinni. Laulutunteja Esa otti useilta eri opettajilta, muun muassa Matti Lehtiseltä. Taivallahden seurakunnassa hän sai  esiintyä laulajana vieraileville ryhmille. Esan pitämät Jouluyön messut olivat hyvin suosittuja.

Esan opiskelut saivat lauludiplomin ja laulunopettajan pätevyyden 1980. Johanneksen kirkossa hän lauloi ensimmäisen kerran Bachin h-molli bassoaarian Suomen Laulun solistina. Konsertista hän sai hyvät arvostelut, ”Lupaava kyky”, luki Helsingin Sanomissa. Geneven laulukilpailuissa 1981 Esa sai toisen sijan. 

”Kun virta venhettä vie”, tuntee olevansa ”suuremis käsis”. Esalle avautui ovi Sibelius-Akatemiaan kirkkomusiikin lehtorin virkaan, jossa oli vuosina 1985 - 1987. Tämän jälkeen hänelle avautui ovi  kuukausipalkkaiseksi solistiksi, jossa hän oli vuoteen 2005 saakka.   

Itse olin katsomassa muutamia oopperoita, joissa Esa esiintyi. Eräs tallainen oli Wagnerin Parsifal, joka esitettiin Tampere-talossa. Siinä Esa lauloi Klingsorin osan. Hän ei erikoisemmin pitänyt roolistaan, eivätkä lauluosuudetkaan olleet äänellisesti kovin kiitollisia.

George Enescun Oidipus-opperan nimirooli oli 46-vuotiaalle Esalle uran käännekohta. Ooppera avasi hänelle tien kansainvälisille oopperalavoille. 

Viimeisin näkemäni oli Giacomo Puccinin Tosca-ooppera, jossa Esa lauloi Scarpian osan.

Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset on ollut Esalle kaikista esityksistä rakkain. Hän on esittänyt sitä useiden ohjaajien opastamina monilla eri areenoilla. 

Esalle syntyi hirvittävä tilanne 1994 juuri Viimeisten Kiusausten ensi-iltaan valmistautumisessa. Oli menossa niin sanottu katastrofiharjoitus, jossa kaiken piti olla valmista ensiesitykseen.

Kotoa Nivalasta soitettiin, että sairaan äidin tilanne on tullut niin vakavaksi, että hän ei enää tule selviytymään. Tuli uusi soitto, äiti on kuollut. Viimeisten kiusausten harjoitusta kuitenkin jatkettiin suunnitellusti, kunnes Esa murtui Paavon viimeisten sanojen eteen: Tuuli taitaa tyyntyä. Taitaa olla aamupuoli. Voitin, voitin toki.

 Esa lensi seuraavana iltana oopperan erikoisjärjestelyin Ylivieskaan ja aamulla sai isän kanssa laittaa äidin arkkuun. Päiväkoneella Esa lensi takaisin, koska illalla oli Wagnerin Lohengrinin näytös. Esalla oli siinä Telramundin rooli. Telramud tapettiin näyttämöllä ja Esa laitettiin arkkuun, kansi päälle ja kannettiin pois. Hän on kertonut, kuinka kauheaa oli olla näyttämöllä arkussa, kun juuri sinä aamuna hän oli omaa äitiään laittanut arkkuun. 

Esan isäkin kuoli melko äkillisesti, kesken hänen poikansa työrupeamaa. Sekä äidin että isän hautajaisissa molemmat heidän pappispoikansa suorittivat siunaukset. Tuomo hoiti äidin ja Esa isän siunaamisen. Jälkeenpäin Esa on kertonut syvästi kaipaavansa isää, joka oli ollut tukemassa poikaansa, hänen vaativassa työssään. Isä oli ollut ulkomaillakin Esan esityksiä katsomassa.

Esalle viisisataa esitystä Kansallisoopperan leivissä ei ole nostanut häntä mihinkään erityisasemaan. Hän on sanonut muun muassa Wagnerin tuotannosta, että hän laulajana esittää vain roolia, eikä syvenny Wagnerin filosofiaan eikä hänen uskonnollisiin näkemyksiinsä. 

Esa on pysynyt uskollisena lapsuudessa saamalleen herännäisyydelle. Raamattu on hänellä kaikilla matkoilla mukanaan. Esa onkin sanonut, että hänelle Jumala edustaa ehdotonta totuutta, oikeamielisyyttä ja hyvyyttä. Avainsanoina hänellä ovat olleet anteeksianto ja armo.

Opera Dei- Jumalan teot, ilmentää Esan Kansallisoopperan vakinaisen ajan päättymisen jälkeistä aikaa. Tähän aikaan kuuluu Bachin tuotantoa, Dvorakin Raamatullisia lauluja, Händelin ja Mendelssohin säveltämiä oratorioaarioita ja paljon suomalaista hengellisen musiikin laulutuotantoa.

Siionin virret ovat Esalle olleet puhuttelevia ja niitä hän esittää erillaisin säestyksin ympäri Suomenmaata.  Esaa odottavat seuraavaksi muun muassa Viimeiset kiusaukset ensi kesänä Aholansaaressa, ne ovat työn alla niin kuin Karin Tikan ooppera Rakkaus väkevä kuin kuolema, joka tulee keväällä Aleksanterin teatteriin Helsingissä.

Esa on sanonut: ”Taide on Jumalan antama suuri lahja meille ihmisille”.

Liisa Voutilainen
10.3-2020

Oman kertomukseni pohjana olen käyttänyt Kirjapajan julkaisemaa kirjaa
Esa Ruuttunen oopperapappi 2007. Kirjoittaja Pekka Hako

Takaisin