Viimeinen paasto


Kun toivot,
toivo harkiten,
sillä toiveilla on taipumus toteutua.

Yleensä toiveet toteutuvat vasta sitten, kun niillä ei ole enää merkitystä, tai huvikseen toteutuvat eri lailla, kuin on ajatellut.

Pienenä ja laihana murrosikäisenä toivoin hartaasti, että saisin naisellisemmat muodot enkä näyttäisi pikkutytöltä.  Ajan mittaan se toive toteutui.

Jonkin aikaa olinkin kohtalaisen tyytyväinen olemukseeni, mutta kun vuosi vuodelta naisellisuus vain lisääntyi ja alkoi kasaantua vyötärön seudulle, aloin taas toivoa muutosta. Tällä kertaa halusin pois kaikki kertyneet kilot ja ulkomuotoni takaisin nuoruuden mittoihin. Muoti oli muuttunut. Kaikki halusivat olla kuin langanlaiha huippumalli Twiggy. Laihtuminen ei ollutkaan yksinkertaista, läski on ikuista, Yritin kuitenkin sinnikkäästi, mm. vähäkalorista ruokavaliota, erilaisia laihdutustuotteita, korvanappeja, mehupaastoa...

Jokainen yritys tehosi hetkeksi, mutta vain hetkeksi, kohta kilot tulivat takaisin. Nyt olen jo luovuttanut. Toivoakaan en enää uskalla. Sanotaan, että ei ole olemassa lihavia vanhuksia. Vielä en siis ole vanhus.

Jos elän kauan, saatan tahtomattani vielä joutua viimeiselle paastolle, kun ruoka ei enää mene alas. Silloin olen jo vanhus.


7.4.2019
Aino Tapaninen 

Takaisin