Pieni koira oli
ihmeissään. Touhu talossa oli muuttunut. Tuntui että aina oli tiellä ja jonkun
jaloissa. Mitä varten ihmiset tyhjentelivät kaappeja ja komeroita. Sitten taas
täyttivät ne uudestaan eri järjestykseen. Sellainen imevä kone ulvoi ja
jatkuvasti kuului "EI", vaikka erikoisen hajuiset pullot ja pyyhkeet
oli tosi hauskoja riepoteltavia, Sellainen pitkä keppi jossa oli uhkaava
karvainen osa oli todella kiinnostava. En voinut vastustaa kiusausta siepata ja
äristen purra sitä aina kun ihmiset eivät huomanneet ja juosta sitten hakijaa
karkuun ympäri taloa. Sanoivat että olen melkoinen riesa ja jouduin eri huoneeseen
lelulaatikkoni kanssa.
Matot ja patjat
olivat tehneet jotain todella tuhmaa, sillä ne kannettiin ulos kylmään
roikkumaan ja niitä jopa hakattiin kiekuraisella piiskalla. Sitten niitä
ravisteltiin kahden ihmisen voimin.
Jostain piilosta kannettiin
melenkiintoisen hajuisia pehmeitä mattoja lattiolle, koska olin kuulemma
tuhonnut osan vanhoista matoista repimällä tai lirittelemällä niille.
Ihmiset rapistelivat
papereita ja piillottivat niiden sisään tavaroita. Ne sidottiin nauhalla
paketiksi ja taas olin aivan innoissani, mutta jouduin taas toiseen huoneeseen.
Sanoivat että olin aina tiellä ja repimässä, roikkumassa, järsimässä ja
tuhoamassa naskalihampaillani kaikkea. Minähän olen vasta oppimassa
kotikoirana olemista ja ihan pienikin. Hampaitakin kutittaa ja pitäähän niitä
kokeilla. En oikein ymmärrä mikä on luvallista ja mikä kiellettyä. Menen
nukkumaan omaan pesääni, tehkööt pakettinsa ilman minua.
Ja entäs sitten
keittiö. Siellä tuoksui joka päivä erilaiselta ja uudelta. Uunissa paistettiin
sellaisia ruskeita pieniä leipiä "pipareiksi" niitä kutsuivat. Vaikka
kuinka kerjäsin niin en saanut kuin pienen murun koska niissä oleva kaneli on
meikäläiselle myrkkyä.
Koneet surisivat,
yksi niistä vaivasi, jauhoi ja raastoi. Tuoksut vain lisääntyivät. Sain
vaivaisen porkkanan järsittäväksi. Sitten ihmiset penkoivat jostain värikkäitä kankaita eri puolille kotia.
Merkillisiä pötkyjä oli ilmestynyt pöydille ja niissä paloi iltaisin tuli. Olin polttaa kuononi kun menin liian
lähelle nuuskimaan.
Suureksi riemukseni ihmiset raahasivat metsää
sisälle ja ripustivat vaikka mitä roinaa puun oksille. Taas kuului se EI, EI, kun vähän heiluttelin niitä palloja
ja sain jonkin nauhan kaulaani ja olin kaataa koko kuusen.
Sitten
huomioni veikin uunista tuleva muheva tuoksu ja niinpä istuin koko iltapäivän
sitä nuuhkien ja odottaen milloin se tuoksuva otetaan pois uunista. Sain kuin
sainkin pieniä siivuja "kinkuksi "nimitetystä lihamöykystä. Illalla
ihmiset söivät ja joivat pitkän, pitkän aikaa ja sainhan minäkin omia muroja
kuppiini. Sanoivat, että mahani menee jouluruuista sekaisin. Jatkoivat
vielä,että se tästä puuttuisi kun on siivottu ja on puhtaat matotkin on lattioilla.
Ruokailun jälkeen
ihmiset kantoivat paketteja kuusen alle ja taas kiellettiin niihin koskemasta.
Ovelta kuului koputus ja voi ihme mikä punanuttu pitkäparta sieltä tuli.
Haukuin niin paljon kuin jaksoin ja taisi vähän lirahtaakin, kun olin niin peloissani.
Taas tuli kieltoja ja jouduin toiseen huoneeseen. Onneksi toivat sinne paketin
josta sain revittyä esiin puruluun. Järsin sitä jonkin aikaa, mutta sitten
väsyin koko touhuun ja nukahdin. Kaikki se hyörinä ja
pyörinä oli joulun takia, mikähän se sellainen on?