Kalevi
kävelee kuulaan hapekkaassa lokakuun aamussa työpaikalleen Hatsalankadun poliisikamarille.
Mitähän tänään tulee eteen, pyörii konstaapelin mielessä. Lukemattomat jalat
ovat ohentaneet tunkkaiselle haisevan käytävän portaita. Kalevi avaa
päivystyksen oven ja saa vastaansa sankan, melkein läpinäkymättömän savupilven.
Komisario
tulee paikalle jakamaan poliiseille tehtäviä. Hän sanoo Kaleville:
–
Laita kissapuku päälle. Ota auto ja mene ensin Kyssille. Tässä ovat paperit.
Sitten...
Kalevi
lukee rikosilmoituksen ja miettii, että mitä ihmeen tekemistä minulla on
siellä. Pakkohan se on mennä, kun viskaalit käskevät. Hän ajaa kuplavolkkarin
parkkiin obduktio-osaston oven viereen. Vahtimestari on aloittanut
metallipöydällä makaavan tutkittavan valmistelut. Hiljaisuuden rikkoo hento
leikkurin surina. Oikeuslääkäri tulee paikalle ja suorittaa rutinoidusti tutkimuksen:
–
Vaikuttaa siltä, ettei tapahtumaan liity rikosta. Luonnollinen kuolema.
Lopullinen varmuus tulee oikeuskemian tutkimusten jälkeen.
Autossa
Kalevi kuittaa tehtävän ja ilmoittaa päivystykseen siirtyvänsä seuraavaan.
Kalevi
parkkeeraa auton keskelle pihaa. Päiväkotilaiset katsovat silmät tapillaan. He ovat
pettyneitä! Se ei olekaan oikea poliisiauto. Pettymys muuttuu iloksi Kalevin
kertoessa, että kyseessä on salapoliisiauto. Halukkaat pääsevät istumaan auton
sisälle ja heistä ei todellakaan ole puutetta.
Opettaja
kutsuu lapset sisälle. Poliisi saa innokkaita sisälle opastaja ja käsi kädessä
vaelletaan sisälle. Liikennetuokio saattaa onnistua, miettii Kalevi tyytyväisenä.
Taas
Kalevi on kuplan ratissa ja makustelee päiväkodin tarjoamia kahvia. Kirkon suuntaan
vaeltaa iäkkäitä naisia. Taitavat olla kohderyhmää, hän ajattelee ja pysäköi
auton kirkon parkkipaikalle. Komisario käski tarinoida kodin turvallisuudesta.
Hyvä niin. Taidan liittää mukaan vielä käsilaukun turvallisuuden. Ihan
kauhistuttaa miten naiset jättävät laukkunsa ilman silmälläpitoa kaupan
ostoskarriin. Onneksi mapissa on jokunen sopiva kalvo tästäkin aiheesta.
Ennen
kahvia Kalevi joutuu toimimaan arpajaisten virallisena valvojana. Valvojaa
onnistaa ja hän voittaa virkatun liinan. Kahvin kanssa on kuivakakkua.
Toivottavasti kakku on kosteaa, ajattelee Kalevi.
Kalevi
pyyhkii ylikypsän kakun murusia suupielistään kuplan rattiin kävellessään.
Onhan tässä ollut tapahtumia. Nämä eläkeläisten kohtaamiset ovat mukavia.
Poliisiradio herää eloon ennen auton starttaamista. Käsky kuuluu: – Mene
Likolahden ylikäytävälle. Joku on jäänyt junan alle. Kalevi yrittää estellä tehtävää.
Päivystäjä pitää pintansa:
–
Olet ainoa vapaa. Uhri on radan kahta puolen useammassa osassa. Eristä paikka! Ruumisauto
on tilattu. Ykkönen ja nelonen tulevat heti kunhan pääsevät irti edellisistä
tehtävistä…
Hikinen
Kalevi on tovin karjunut unissaan. Vaimo ravistelee miestään hereille.
Helpottunut eläkeläinen pyyhkii otsaansa kuivaksi ja iloitsee ettei ollut
töissä vaan kotona vaimon vieressä nauttimassa ansaittua, mutta vähäistä
eläkettä.
Keijo Karhunen
23.11.2019
23.11.2019