Myöhäisen syksyn utuinen hämärä peitti maisemaa kun
kuljin rantaan. Lämpiävän saunan savun tuoksu houkutteli luokseen. Siellä oli
lempeät löylyt ja kesälle tuoksuva vasta odottamassa kylpijää. Kiukaan alla palava tuli näkyi suuluukun
raosta. Tunnelmaan en muuta valoa tarvinnutkaan.
Saunan hämärässä oli ihana vain olla. Ei ollut kiire
minnekkään. Oli hiljaista ja tuntui kuin aikakin olisi pysähtynyt. Levollisella
mielellä muistelin mennyttä kesää. Nyt oli kaikki kiireiset syystyötkin tehty.
Saunottua siirryin rantalaiturille. Utu tanssi veden
pinnalla. Jostain kuului vaimea sorsan narskutus. Se oli sitä "hämärän
hyssyä". Olo oli kuin mummon villakopassa. Pimeys tuli vähitellen ja illan
viileys ajoi minut vielä saunaan jälkilöylyihin menneitäkin muistelemaan.
Pois lähtiessä saunapolulla kulkiessa soi mielessä
Henry Thelin esittämä vanha valssi "Syysillan tuuli mi lehdossa huokaa..."