Olipa kerran keskellä
suurta metsää lintulauta. Kaiketi se on ollut siinä aikojen alusta, koska
kukaan ei tiennyt milloin se pystytettiin. Lintulauta oli punarintojen kotina
ja kaikki olivat tyytyväisiä koska jokaiselle riitti siemeniä ja muuta syötävää
vatsan täydeltä.
Kaukaisessa metsässä,
vesien takana eleli rastaita. Linnut olivat uteliaita ja etsivät jatkuvasti
uusia pesäpuita. Sopivan itätuulen avustamina rastaiden tiedustelujoukko saapui
punarintojen lintulaudalle. Hämmästys oli suuri ja linnut katselivat pelokkaina
toisiaan: – Lintuja ne muistuttavat, tuumivat molemmat, mutta mitä nuo mahtavat
olla? Kovin oudoilta näyttävät.
Koska tällä
lintulaudalla on syötävää kyllin, päättivät rastaat lentää takaisin omaan
metsäänsä kertomaan uutisen. Tämä sai vapinaa aikaan rastaiden pyrstösulkiin ja
parvi toisensa jälkeen pyrähti ilmaan lentäen punarintojen asuinseuduille.
Rastaat olivat tyytyväisiä täyttäessään kupunsa maukkailla eväillä. Samalla ne
työnsivät punarinnat syrjemmälle, ensin lintulaudan reunalle kunnes ajoivat ne
läheiseen metsään kärvistelemään.
Vuosien kuluessa olot
tasaantuivat ja punarinnatkin pääsivät välillä nauttimaan lintulaudan
antimista. Erityisen mukavalta niistä tuntui kun lintulaudan jöönpitäjäksi
kutsuttiin mustarastas.
Sitten kaikki muuttui
kun lintulaudan valta vaihtui ja jöövaltikkan sai suurinokkaisen albiinokorppi
joka on tarkka ulkonäöstään. Korppia harmittaa kun luoja on värjännyt muutaman
rintahöyhenen punaiseksi ja kasvattanut päälaelle keltaisen töyhdön.
Samanlaisen kuin on kakadulla konsanaan. Mikään ai auta vaikka korppi nyppii
vääränvärisiä höyheniä irti. Aina ne vaan kasvavat uudestaan entistäkin
komeampina.
Korppi ei hyväksynyt
vierelleen lajikumppania vaan kävi tekemässä valloituksen vesien takaa ja toi
mukanaan puolisoksi papukaijan, valkonaama-aran. Korpin oksan rastaat neuvoivat
puolisoa, ettei saa nokkaansa aukaista vaan mölyt on oltava mahassa jos meinaa
olla väleissä korpin kanssa.
Heti valtaan noustuaan
korppi ilmoitti, että lintulauta ympäröidään suurella häkillä ja vieraslajit
kuten tiaiset, varpuset, mustarastaat ja ennen kaikkea punarinnat saavat mennä
mihin haluavat. Lintulauta on varattu vai alkuperäisille asukkaille eli
rastaille.
Insinööri-rastaat
alkoivat suunnistella häkkiä.
Piirustukset valmistuivat ennätysvauhtia. Korppi raakkui tyytyväisenä ja
hykerteli, että kohta saadaan olla rauhassa.
Häkki valmistui ja korppi tepasteli tyytyväisenä valkonaama-aransa
kanssa tarkastelemassa häkin reunoja ja raakkui: – Alkuperäiset ensin.
Vähitellen rastaat
muuttuivat tyytymättömiksi. Päivä päivältä siemenet vähenivät ja kohta lintulaudalla
oli jo nälänhätää. Korppi ei ollut ottanut huomioon, että häädetyt linnut
olivat huolehtineet lintulaudan ruokahuollosta. Rastaat pitivät kokouksen ja
päättivät syöstä vallasta korpin papukaijoineen. Häkki purettiin ja häädetyt
linnut kutsuttiin takaisin. Linnut elivät onnellisina elämänsä loppuun, sen
pituinen se.