Matalasta
saunanovesta pöllähtää ulos savuntuoksuinen löylypilvi, kun kaksi höyryävää
hahmoa kömpii ulos ja istuutuu pienen saunaterassin penkille. Alkusyksyn
lauhkean lämmin päivä on kääntymässä iltaan. Laskeva aurinko värjää luoteisen
taivaanrannan purppuraan. Järvenselältä työntyy tumma yö Vuonamonsalmelle.
Kun silmä
tottuu hämärään, laiturin ponttoonilta alka erottua joukko yövieraita.
Koskeloemo on tuonut sinne pesueensa. Poikaset ovat painautuneet tiheänä
parvena laudoitukselle lepäämään. Emo nostaa välillä päätään ja tähystää joka
suuntaan, selälle, salmelle ja rannalle.
Järveltä
lähestyy toinen lintuemo poikasineen. Ne eivät yritä ahtautua varatulle
ponttoonille, vaan nousevat laiturille sillan puolivälistä. Emo ohjailee
poikasiaan yöpuulle. Nämäkin taitavat jo olla väsyneitä ja asettuvat kiltisti
vieri viereen lepäämään.
Emo haluaa
vielä varmistaa yöpymispaikan turvallisuuden. Se lähestyy laiturisiltaa pitkin
rantaa ja meitä vilvoittelijoita. Matkan puolivälissä se pysähtyy. Mahtaako
lintuemo nähdä vai haistaa meidät. Kuuloaisti sitä tuskin hälyyttää. Me istumme
katsomossa hipi hiljaa. Näytelmä on vanginnut meidät tiukasti paikalleen.
Lintuemo
kääntyy nopeasti takaisin ja palaa poikueensa luo. Se herättää poikaset
iltahorroksestaan ja kokoaa ne tiheäksi ryhmäksi, nokat laiturin päätä kohti.
Minusta näyttää siltä, että emo on luokitellut laiturin turvattomaksi
yöpymispaikaksi. Odotan pesueen pulahtavan veteen ja lähtevän etsimään parempaa
yösijaa. Sen sijaan ryhmä alkaa päättäväisesti marssia laiturin päätä kohti
lintuemon johdolla.
Mietin,
syntyyköhän lintuperheiden välille riitaa ponttoonin herruudesta. Aikovatko
uudet tulokkaat häätää laiturin päähän majoittuneen poikueen järveen ja asettua
itse yöksi turvallisen matkan päähän rannasta, saunan terassista ja siellä
istujista?
Koskeloemo on
huomannut laiturinpäätä lähestyvän marssiosaston ja noussut jaloilleen. Ehtiikö
se järjestää oman joukkonsa puolustukseen? Tai pystyykö se yksin torjumaan
uhkaajat? Emo katsoo viisaimmaksi hätistää laumansa veteen ja luovuttaa
laiturinpään tunkeilijoille. Unenpöpperöiset koskelonpoikaset uivat pimeälle
järvelle.
Laiturille
jäänyt vesilintupoikue jatkaa marssiaan ponttoonille, mutta ei asetukaan sinne
yöksi, vaan pulahtaa koskeloiden perässä järveen ja häviää iltahämärään.
Näytelmä on ohi. Yleisö istuu kuitenkin edelleen liikahtamatta paikallaan.
Eipä yksikään
kaupunginteatterin esitys ole samalla tavalla vanginnut katsojiaan. Niin kuin
hyvä näytelmä jättää näkijänsä miettimään esityksen sisältöä ja merkityksiä,
pohdimme myöhemmin saunan löylyssä, mistä lintujen käyttäytymisessä oli kyse.
Pohdimme sitä joskus vieläkin, vuosia tapahtuman jälkeen. Mikä sai lintuemon
hätistämään toisen poikueen pois vaarallisesta yöpaikasta? Miksi se ei
pelastanut vain omaa pesuettaan?
Tutkijoiden
mukaan eläinten epäitsekkäältä näyttävän toiminnan taustalla vaikuttaa
luonnonvalinta, ei moraalinen pohdinta hyvästä ja pahasta. Tiedämmekohan me jo
lopullisen totuuden eläinten tunne-elämästä? Ainakin tällaiset luonnon ihmeet
saavat ihmisen pohtimaan niiden käyttäytymistä ja samalla peilaamaan sitä omia
valintojaan vasten.
Antero Heikkinen