Tänään minä
unelmoin lottovoitosta, sellaisesta oikein suuresta potista. En vielä osaa
sanoa mitä niillä euroilla tekisin.
Tai oikeastaan tiedän yhden josta olen
usein unelmoinut. Minä perustan toimiston. Ostan kaupungin keskustasta torin
tuntumasta liikehuoneiston. Mieluimmin katutasosta. Ulkoseinään kiinnityttäisin
suurehkon messinkisen kyltin jossa nimeni lisäksi lukisi suurilla kirjaimilla
TOIMISTO. Kyltti saisi olla valuna tehty.
Toimiston kalustaisin Artekin kalusteilla
ja Hanna Korvelan matoilla. Omaan huoneeseen hankkisin kokotammiset arvokkaat
kalusteet.
Toimistoon palkkaisin yhden työttömän
Upsalan ekonomin. Tietysti pitäisi harkita sihteerin palkkaamista. Mikäli
vastaan sattuisi tulemaan kävelemään muodollisesti pätevä ihminen, niin hän
saattaisi saada paikan.
Aamupalaverin jälkeen, siinä klo 09.00
sanoisin konttoripäällikölle: – Lähden neuvotteluihin. Saattaa mennä pitkälle
iltapäivään. Hoida putiikkia sillä aikaa. Saattaisin mennä kauppahallin kahvioon josta
löytyy aina neuvottelukumppaneita.
Tietysti toimistoon saattaisi tulla joku
asiakas. Kysyisin kohteliaasti miten voin auttaa? Antaisin asiakkaan selostaa
juurta jaksain asiansa ja kovasti pahoitellen ilmoittaisin, että valitettavasti
meidän toimistossa ei voida kyseistä asiaa hoitaa, mutta maistuuko kahvi ja
pulla? Niin ja toimiston nurkassa on ämpäreitä, olkaa hyvä ja ottakaa yksi.