Venäjänmaalla
oli havaittu taivaalle syttynyt uusi tähti, joka oli ihmeen kirkas ja kutsuva.
Perimätiedon mukaan tällaisen tähden syttyminen kertoo, että maailmaan on
syntynyt uusi kuningas.Niinpä
Venäjänmaan pikku kuningas päätti lähteä pitkälle matkalle tervehtimään
vastasyntynyttä. Hän halusi valita uskollisen ja vanhan hevosensa mukaan
matkalle. Vastasyntyneelle kuningas varasi tuliaisiksi parasta, mitä
Venäjänmaalta voi saada. Mukaan tuli pakka pehmeää, hienoa pellavakangasta,
maasta louhittuja kallisarvoisia jalokiviä ja kukkapelloilta mehiläisten
tuottamaa makeaa hunajaa.
Niin
lähdettiin matkaan ja tähti loisti taivaalla. Ensin oli vain kotoisia,
turvallisia metsiä. Matka jatkui, kunnes pikku kuningas huomasi kolme mahtavaa
kamelia ja niiden selässä kuninkaat. He olivat hienoihin vaatteisiin pukeutuneita
Itämaan tietäjiä. Seuraavaksi vastaan tuli majapaikka, johon kamelit ja
tietäjät olivat jääneet yöksi nukkumaan. Pikku kuningas ei halunnut mennä
majataloon sisälle, sillä hän koki itsensä pieneksi ja vaatimattomaksi heidän
rinnallaan. Kuningas meni ulkopuolella olevaan latoon heinien päälle nukkumaan.
Yöllä hän huomasi, että ladossa on muitakin. Hän näki kerjäläisvaimon, joka oli
juuri synnyttänyt lapsen. Nuorella äidillä ei ollut muuta kuin omat vaatteet,
joihin yritti vauvaa kääriä. Silloin pikku kuningas muisti, että hänellä on
pellavakangasta. Niinpä hän päätti antaa nuorelle äidille koko pakan. Tähti
loisti taivaalla kirkkaana.
Matka
jatkui. Pikku kuningas tuli peltojen ääreen, missä maatyöorjat raatoivat
kovassa helteessä orjan raudoissa työtään. Orjat olivat verillä ruoskan
iskuista ja nälkäisiä. Työn valvojat olivat julmia: he huusivat ja raivosivat
piiskaa heiluttaen. Pikku kuningas sääli orjia. Hän muisti jalokivet, joita hän
oli varannut vastasyntyneelle kuninkaalle, mutta nyt hänen oli ostettava orjat
vapaaksi. Hän antoi koko pussillisen jalokiviä päävalvojalle. Vangit
vapautuivat, mistä pikku kuningas suuresti iloitsi.
Tähti loisti
taivaalla. Matkan vaivoista uupuneena pikku kuningas istui tien penkalle ja
katseli hevostaan, joka oli muuttunut takkuiseksi ja laihaksi. Juhta oli syönyt
kaikki eväskaurat jo aika päiviä.. Yhtäkkiä hän sai päähänpiston ja avasi
hunajaruukun, joka vielä oli jäljellä tulijaisista vastasyntyneelle ja katseli
sen tasaista pintaa, kun ensimmäinen mehiläinen tuli ruukun reunalle. Samassa
lehahti valtava parvi ja niitä tuli aina vain lisää. Pikku kuningas yritti
häätää niitä pois, mutta mehiläisiä oli niin paljon, että kuningas ei voinut
enää mitään. Kaikki musteni hänen silmissään. Kun hän vihdoin tuli tajuihinsa koko
ruumis oli täynnä kipeitä mehiläisen pistoja. Epätoivo musersi pikku kuninkaan
kun hän huomasi hevosensa kuolleen. ”Minun uskollinen juhtani ja ystäväni!”
pikku kuningas itki. Tähtikin näytti himmenevän.
Raahustaen
pikku kuningas saapui meren rantaan. Siellä hän näki järkyttävän näytelmän.
Orjalaiva oli tullut satamaan ja sieltä heitettiin kuollut kaleeriorja sataman
hietikolle. Vaimo itki täysin murtuneena kädet keskenkasvuisen pojan ympärillä.
”En voi antaa poikaani teille kaleeriorjaksi. Hän ei jaksa soutaa!” Vaimo itki
valtoimenaan. ”Tänne vain, saat täyttää surkean isäsi paikan”, karjui kapteeni.
Silloin pikku kuningas astui esiin ja ilmoitti tulevansa pojan tilalle. Hän
joutui kolmeksikymmeneksi vuodeksi tähän hirvittävään tehtävään.
Aika kului
ja lopulta pikku kuningas heitettiin lähes kuolleena saman sataman rantaan,
josta oli lähtenyt. Mieheksi kasvanut nuori poika oli häntä palvelijoidensa
kanssa vastassa. Äiti oli kuollut, mutta
hän oli aikanaan käskenyt poikansa käydä joka ilta satamassa katsomassa, oliko
pojan sijasta uhrautunut mies rannassa. Pojasta oli tullut hyvin rikas mies.
Pikku kuningas hoidettiin miehen kodissa terveeksi. Vaikka siellä oli hyvä
olla, hän halusi jatkaa matkaa. Jokin voima veti häntä eteenpäin.
Tähti näytti
loistavan entisessä kirkkaudessaan ja ohjaavan suureen kaupunkiin. Kaupungin
nimi oli Jerusalem. Siellä oli meneillään erään rikollisen matka Golgatalle.
Väkeä oli valtavasti liikkeellä, sillä he halusivat kulkea rikollisen perässä
kadulla. Oli sapelien ja miekkojen kalsketta. Väki huusi lakkaamatta:
”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”. Pikku kuningas oli joutunut huutavan väen
keskelle, mutta hän pyrki päästä lähemmäksi ristiä raahaavan miehen perään.
Pikku
kuningas oli väkijoukossa kuullut, että ristiinnaulittavan nimi oli Jeesus.
Hänen täytyy olla sama, jota hän yli kolmekymmentä vuotta sitten oli lähtenyt
etsimään uuden, loistavan tähden sytyttyä taivaalle.
Hän näki
Jeesuksen kärsimykset Golgatalla, Jeesuksen riippuessaan verisenä ristinpuulla.
Pikku kuningas murtui. ”Mitä tämä on?” hän huusi.
·
Tähti
loisti kirkkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Pikku kuningas huomasi Jeesuksen
katsovan häntä. Katseessa loisti rakkautta, pohjatonta rakkautta.
Liisa Voutilainen