Olet syntynyt Vehmersalmella ja kuollut Kuopiossa päivänä jolloin minä synnyin.
Ensimmäiseisessä paikassa josta löysin sinut olit tyttökoulun opettajana,rehtorina.
Se koulu oli silloin matala puutalo Vuorikadulla. Paikan myöhemmin osti Kuopion evankelisluterilainen seurakuntayhtymä vuonna 1924.Rakennusta sanottiin parikymmentä vuotta Ranetin kirkon rakennukseksi. Siis sillä paikalla seurakuntatalo.
Siellä töissä ollessasi aloit levittää meijeriasiaa. Olit siellä suomen-ja ruotsinopettajana.
Oppilaat ovat muistaneet sinun ”räiskyvän eloisan ” opetuksen ja sen , miten hentoinen tuolipaha oli kovilla jalon kulttuurikielen
muotorikkaista taivutuksista pauhaavan opettajan kiivaitten liikkeitten alla.
Läksit kiertämään pitäjiä. Antti Tuppurainen Lamperilasta oli Kuopion Osuusmeijerin ensimmäinen jäsen. Kuljen mökille talon ohi ja muistan sen. Bruno kulki soutaen ja hevoskyydillä kertomassa meijerihankkeesta. Tieyhteyksiä ei ollut. Tämä Tuppuraisen talon nimi oli Vaskela ja siinä oli ollut silloin kievari.
Haluaisin sinut tähän nykypäivään. Pyytäisin sinut Kuopion museon kahvilaan. Ostaisin kahvit ja mustikkakukot molemmile.
Kertoisin ensin Kuopiosta ja kertoisin ettei meillä ole täällä enää meijeriä. Toisin esille suomalaisen meijeritoiminnan monipuolisuuden.
Sitten puhuisin siitä Vuorikadulla olevasta talosta, joka on ollut monenlaisena. Ja nyt siihen tuleen asuntoja, kenties korkea kerrostalo.
Mitä Bruno tästä ajattelee. Osaako vain ihmetellä. Kysyisin.
Toinen asia josta kysyisin Brunolta. Kertoisin ensin Valion ja maitomeijereitten laajoista lajeista. Sitten toisin esille kauramaidon ja soijamaidon sekä muut tuoteet jotka ei ole tehty lehmänmaidosta. Mitä hän olisi niistä mieltä. Puolustaisin näitä tuotteita. Kertoisin myös lihanvastikkeista. Vielä kysyisin häneltä mitä hän mieltä ilmastomuutoksesta. Pelkäsin , että tämä arvostettu meijerimies putoaisi tuolilta.
Sitten aloin muistella hänen Valkeisen ”mustaan metsään ” raivaamaa Taivalharjun tilaa, jos ”kukot karjuu , kanat kaakattaa ja lohet lammis loiskuttaa”. Taivalharju oli Brunon aikaan hänen siellä eläessä tornillinen rakennus Ison Valkeisen itäpuolella. Bruno oli sen rakentanut 1800-luvulla paikalla sijainneen hirsihuvilan laajennukseksi. Kerrotaan ,että tämä nikkarityylinen päärakennus näkyi hyvin vuonna 1902 liikenteelle avatulle Iisalmen radall. Talo purettiin 60-luvulla ja paikalle rakennettiin SOK:n keskusvarasto.
Bruno oli kirjaihminen. Tilalla oli suuri kirjasto, josta voi lainata kirjoja. Hän oli perustamassa Savolan kirjakauppaa.
Istun kahvikupin ääressä ja katselen tätä ihailemaani meijerimiestä. Hänen ilmeitään ja olemustaan. Hän on aluksi sanaton, mutta sitten hän mietteissään alkaa ihmetellen puhua. Ei hän paheksu nykyaikaa. Sanoo, että kyllä hän voisi muuttaa tähän aikaan.
Annan hänelle kauramaitoa lasillisen. Katselen hänen ilmettään. Ei hän irvistä tälle maidolle.
Kerron syitä näihin muutoksiin ja sitä, että onhan Suomessa vielä lehmiäkin. Meijereissä tehdään myös joitain kauravalmisteitä.
Kysyn häneltä, että mitä hän tekisi nykyaikana. Ehkä asia tuli liian nopeasti, mutta luulisin tuollaisella idearikkaalla miehellä olevan meidänkin aikaan oivalluksia.
Siinä me juttelimme. En aion kertoa kaikkea teille ainakaan nyt. Tuli häneltä moitteitakin.
Oli hieno kokemus kulkea entisajassa ja historiassa.
Maija Silmärinen
Kevät 2022
Takaisin tarinoihin
2