Tiedän vain rakennuksen osoitteen Kuopiossa, Minna Canthin katu 64 A. On torstai helmikuun 24. päivä vuonna 1977. Minun tulee olla paikalla jo kello 10, vaikka varsinainen tilaisuus alkaa kello 11. Olen pukeutunut annettujen ohjeiden mukaisesti. Ylläni on musta samettinen jakkupuku ja valkoinen huivikauluspusero. Minua jännittää.
Rakennus löytyy. Se on iso betonimöhkäle Minna Canthin kadun ja Puistokadun kulmassa. Sisäänkäynti on Puistokadun puolelta. Kiipeän portaat ulko-ovelle. Ovessa lukee Itä-Suomen hovioikeus. Eteisaulasta johtaa portaat yläkertaan. Yläkerran aulassa tapaan kaksi opiskeluvuosilta tuttua nuorta miestä mustissa puvuissaan. Aulassa vahtimestari opastaa meitä.
Tummanruskeat ovet avataan ja vahtimestari antaa meille merkin. Menemme täysistuntosaliin, jonka pitkän pöydän ääressä istuu mustapukuisia miehiä, hovioikeudenneuvoksia. Pitkulaisen huoneen seinät ovat täynnä muotokuvia. Meistä katsottuna oikealla seisoo pienen pöydän ääressä mies, joka kehottaa meitä vannomaan tuomarinvalan: ”…että parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen”. Poistumme peruuttamalla aulaan ja sujautamme huomaamattomasti vahtimestarin käteen viiden markan setelit kiitokseksi opastuksesta. Meistä tuli hovioikeuden auskultantteja.
On vuosi 1978. Minut on valittu esittelijäksi hovioikeuteen. Virkaurani hovioikeudessa alkaa heinäkuun alussa. Saan tietää, että hovioikeuden suoralinjaisen brutalistisen rakennuksen piirustukset on laadittu kuuluisassa arkkitehtitoimistossa, arkkitehti Viljo Rewellin työtä jatkaneessa Arkkitehtitoimisto Heikki Castrén & Co:ssa. Rakennus on valmistunut lokakuussa vuonna 1968. Hovioikeus oli muuttanut talvisodan jälkeen Viipurista Kuopioon Konttisen liiketaloon ja sieltä tähän rakennukseen. Opin, että täysistuntosalin seinällä on muotokuvat hovioikeuden presidenteistä. Muotokuvat oli saatu pelastettua Viipurista Kuopioon.
Hovioikeuden rakennuksessa ei ole lainkaan henkilökohtaisia työhuoneita. Vain presidentillä, hallinnon työntekijöillä ja kirjaamossa työskentelevillä on nimetyt työtilat. Omat työhuoneet saadaan vasta, kun arkkitehti Juhani Pallasmaan suunnittelema kaareva lisärakennus valmistuu vuonna 1992. Metallinen yhdyskäytävä yhdistää hovioikeuden rakennuksen ja kaaren. Kaariosan ikkunat pielineen on maalattu spektrin värein, jotka muuntuvat itänurkan sinisestä länsinurkan punaiseen. Työhuoneeni on kahdenkymmenen vuoden ajan toisessa kerroksessa keltaisen ja oranssin liittymäkohdassa. Työhuoneeni ovi on keltainen. Tuntuu kuin aurinko paistasi aina ikkunoista työhuoneeseeni.
On keskiviikko helmikuun 28. päivä vuonna 2018. Lähetän sähköpostia työtovereille hovioikeuteen: ” Vuodet monet työhön kuljin. Eilen takanani hovin oven suljin. Elämässäni kääntyi uusi lehti. Eläkepäivät osakseni ehti”.
Olin palauttanut hovioikeuden avaimet virastomestareille edellisenä päivänä. Olin poistunut hovioikeudesta takaovesta. Noin neljäkymmentä vuotta kestänyt virkaurani tuomioistuimessa oli ohi. Olin huojentunut.
Helmikuussa vuonna 2022 näen unta, että olen hovioikeudessa. Rakennus on sisätiloiltaan sellainen kuin se oli kesällä 1978. Ihmettelen kun minulla ei ole tietokonetta. Olen lähtenyt hovioikeudesta, mutta se ei lähde minusta.
Savon Sanomissa keskustellaan nyt kuopiolaisesta rakentamisesta. Vaikuttaa siltä, että hovioikeuden rouheaa betoniarkkitehtuuria edustava rakennus on menettänyt asemansa Kuopion rumimpana rakennuksena. Teatterin viereen valmistuu yleisönosastokirjoittajan Niiralan muuriksi nimeämä, hovioikeuden rakennusta rumempi rakennus.
Helena Lindgren
12.2.2022
Takaisin tarinoihin