Kuka on tuo totisennäköinen silmälasipäinen tyttö tuossa valokuvassa kahden muun lapsen kanssa? Hän katsoo valokuvaajaa pää kallellaan totisena. Minä se olen. Kuva on otettu oikein valokuvaamossa, kun olen kesän serkkujen luona Myllymäellä, Ähtärissä.
Olen käynyt jo vuoden koulua, kun pääsen viettämään kesää isän siskon perheeseen. Luultavasti on ikävä kotiin, mutta sen muistan hyvin, että pelkään muurahaisia. Ja niitä on siellä paljon, kun metsä on lähellä
Kotini on pieni maatalo syrjäkylällä, enkä ole koskaan käynyt elokuvissa. Myllymäellä käymme elokuvissa ja katsomme kaksi filmiä niin kuin silloin kiertueilla on tapana esittää. Ihmettelen kovasti, mitä nauramista ensimmäisessä elokuvassa on, kun ihmiset heittelevät kakkuja toistensa kasvoille ja näyttelijän sitominen junaradalle herättää minussa lähinnä kauhua. Toinen elokuva on Kaksi vanhaa tukkijätkää ja se tuntuu minusta aivan ihmeelliseltä. Kauniit laulut ja ihmisten kuvaus herättävät kiinnostuksen
Elokuvakäynnin lisäksi minua kiehtoo kovasti serkkujeni kirjavarasto. En muista, että meillä olisi ollut siihen aikaan lastenkirjoja, mutta serkuillani on suuri määrä Tammen kultaisia kirjoja. Kun sotien jälkeen oli puutetta lastenleluista ja -kirjoista, Tammi alkoi julkaista vuonna 1952 erilaisia, värikkäitä ja edullisia, ennennäkemättömän upeita lastenkirjoja. Kirjasarjassa oli mm. seuraavat tarinat: Meidän Mirri, Kaunotar ja kulkuri, Bambi, Kolme pientä porsasta, Liisa ihmemaassa, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Saapasjalkakissa. Kertomukset avaavat mielikuvitukselleni aivan uusia maailmoita. Elämä poikkeaa arjesta, johon olen kotona tottunut. Eräässäkin kirjassa lähdetään retkelle luontoon ja maahan levitetään oikea kankainen pöytäliina, jonka päälle asetetaan eväät. Eväiden joukossa on myös suuren suuri suklaakaakku. Meillä kotona oli pirtin pöydälläkin käytännöllinen ja helppohoitoinen vahakangas.
Kotiinpaluu ei
sitten ole pelkästään myönteinen kokemus. Isoisäni sairaus on kesän aikana
varmistunut tuberkuloosiksi ja häntä aletaan hoitaa kotona. Yksi huone
eristetään hänen käyttöönsä ja pyritään kaikin tavoin varjelemaan taudin
leviämistä. Minun kaikki rakkaat tavarani, paperinuket, kirjat ja vihkot
levitetään ulos aurinkoon. Taitapa
siellä olla myös rakkain nukkeni Liisa, joka siihen asti oli aina kadonnut
ennen joulua ja saanut pukin käsittelyssä joko uuden pään tai vartalon,
riippuen siitä kumpi oli kuluneempi.
Sisko Rutanen
2024