On aivan
pimeää. Sitten näyttämölle puhkeava valonsäde alkaa seurata valkopukuista
balettitanssijaa, jonka kädet lepattavat kuin linnun siivet. Pimeydestä erottuu
synkän linnan tornit ja muurit sekä tummia puita. Tŝaikovskin Joutsenlampi-baletti on
alkanut.
Joutsen tanssii
sulavana ja häikäisevän valkoisena
taustalla linnan synkät muurit
- vankilan.
Siivet lepattavat epätoivoisina,
häkkiin suljettu
kahlehdittu puhtaus.
Istun
mykistyneenä ja huomaan silmieni kostuvan. Sitten sisältäni alkaa pulputa runo.
Mutta minulla ei ole paperia, laukussani on vain kynä. Sitten huomaan, onhan
minulla pääsylippu! Kaivan sen kuumeisesti laukustani ja kirjoitan lipun
täyteen. Saan ikuistettua juhlat linnassa.
Klovni
tanssii
mielistellen maailman mahtavia
ympärillä hovilaisten kirjava piiri
- sirkusväen.
Kulkuset kilisevät nilkoissa,
armoleipää nauttiva
alistettu pilkkaaja.
Juhliin
ilmestyy valkoisen joutsenen näköinen musta tanssija. Jostain on saatava paperia!
Nykäisen miestäni ja kuiskaan, että hänen pitäisi antaa minulle oma
pääsylippunsa.
Pahuus
tanssii
viattomuuden valepuvussa
voitonriemuisena, varmana petoksestaan
- ansastaan.
Mustat siivet värisevät,
silmillään ilkkuva
kiehtova julkeus.
Sitten
tunnemaailmani räjähtää. Lavalle sipsuttelee rytmikkäässä rivissä häikäisevän
valkoisia pikkujoutsenia. Paperia on saatava lisää! Nykäisen toisella puolella
istuvaa ystäväämme ja supisen tarvitsevani hänenkin lippunsa.
Tanssi,
lintuni, tanssi
ympärillä pienten joutsenten
suojeleva taikapiiri
- uskollisten.
Kauneudella kukista pahuuden valta,
untuvilla peitä kiusattu
sielu.
Tanssi,
rakkani, tanssi!
Vielä 30
vuoden jälkeenkin kuulen elävästi korvissani fagotin äänen ja valkoisten
balettitossujen rytmikkään kopseen.
Marketta Isotalo
2021