Iso-Mattilan
tarinoita: Elsan ja Kallen häät
- - Viikon kuluttua Elsan ja Kallen kihlauksesta pidettiin vielä vanhan tavan mukaiset
”talonkattojaiset”. Morsian lähti vanhempiensa kanssa katsomaan, minkälaiseen
taloon tytär oltiin naimassa. Perillä tarkastettiin talo, maat ja viljavaranto
sekä karja. Kyllä kelpasi Kallen esitellä Iso-Mattilan navettaa ja tallia,
jossa hörähteli pilttuissaan peräti kuusi hevosta. Tuleva appiukko näytti
sangen tyytyväiseltä näkemäänsä. Sen lisäksi Maria-sisko, joka eleli Kallen
kanssa Iso-Mattilassa ja hoiti emännän työt, oli tehnyt piikojen kanssa
parhaansa. He olivat leiponeet ja paistaneet sen seitsemää sorttia ja
kihlajaiskahvit olivat näyttävät ja herkulliset.
Nyt kun
nuoripari oli virallisesti kihloissa ja hääpäiväksi oli sovittu seuraavan
kesäkuun 18. päivä 1908, otettiin kuulutukset. Sahalahden kirkossa pappi
kuulutti Elsan ja Kallen avioliittoaikeista kolmena eri sunnuntaina.
Morsiuspari perheineen oli kuuntelemassa kirkossa kuulutuksia. Kirkonmenojen
jälkeen ajettiin morsiamen kotiin Haapaniemen kartanoon kuuliaiskahveille.
Elsan
äitipuoli ei halunnut pitää häitä Haapaniemen kartanossa ja niinpä Elsan
vanhempi sisar Aina tarjosi omaa kartanoaan hääpaikaksi. Aina oli avioitunut
kunnallisneuvos Valdemar Niemisen kanssa vuonna 1899 ja he olivat ostaneet
itselleen Voipaalan kartanon Sääksmäeltä.
Elsalla oli
nyt edessään kiireinen talvi. Kangaspuut helskyivät ja neulat suihkivat, kun
Elsa valmisti kapioitaan. Siinä valmistui pellavalakanoita ja tyynyliinoja,
pitkiä valkoisia damastipöytäliinoja, pyyhkeitä ja yöpaitoja. Työ oli Elsalle
mieluista, olihan hänellä hyvät Wetterhoffin opit tukenaan. Lopuksi Elsa kutoi
oman hääpukunsa valkoisen villapalttina-kankaan ja paikkakunnan ompelija tuli
kartanoon ompelemaan siitä kauniin hääpuvun huntuineen. Pari vuosisataa oli
morsianten hääpukuna toiminut pitkä, maahan asti ulottuva musta silkkipuku,
joka oli vyötäröltä tiukka. Koristeena oli niin ikään musta silkkiliina. Viime
aikoina oli kuitenkin yleistynyt valkoinen hääpuku ja sellaisen Elsakin nyt
tahtoi.
Hyvissä
ajoin alkukeväästä lähtivät hääkutsut maailmalle. Pitihän sukulaisten saada
valmistautua pitkään matkaan, joka tehtiin usein hevoskyydillä. Viikkoa ennen
häitä Elsa lähti Voipaalaan ollakseen Aina-sisaren apuna häävalmisteluissa.
Keittiössä riitti vilskettä, kun kaiken maailman herkkuja leivottiin ja ruokia
paistettiin etukäteen. Piiat mylläsivät huoneita ja kuurasivat joka nurkan
putipuhtaaksi. Hankittiin penkkejä ja nikkaroitiin pitkiä pöytiä pihamaalle.
Neljä päivää
ennen häitä, 14.6, kuului keskellä yötä kova huuto: ”Tuli on irti!” Samassa alkoi vellikello kilkattaa, niin että
kaikki heräsivät. Elsakin havahtui savunhajuun ja ryntäsi ikkunaan. Pihamaalla oli
hätääntyneitä ihmisiä, jotka huusivat:
-
Päärakennus
on tulessa! Kaikki äkkiä ulos!
Elsan
silmistä karisivat viimeisetkin unenrippeet ja hän hamusi nopeasti vaatteet
ylleen ja juoksi ulos. Kauhuissaan hän katseli päärakennusta, jonka katto oli
jo ilmiliekeissä. Hän kuuli palokellon kalkatuksen, kun palokunnan hevosten
vetämät ruiskurattaat kaarsivat pihaan. Palomiehet ryhtyivät välittömästi
sammutustöihin ja järjestivät myös ihmisketjut tyhjentämään vesiämpäreitä
palopesäkkeisiin.
Mitään ei
ollut kuitenkaan tehtävissä. Voipaalan kaunis päärakennus paloi maan tasalle.
Keittiön leivinuunia oli lämmitetty päiväkausia ja kipinöitä oli päässyt
lentämään katolle. Siellä ne kytivät aikansa ja roihahtivat sitten täyteen
liekkiin.
Elsa katseli
lohduttomana hääpaikkansa raunioita ja ajatteli:
-
Miten
meidän häille nyt käy? Eihän tässä ajassa ehdi enää mitään muut järjestämään.
Miten vieraille edes saadaan sana peruutetuista häistä?
Talon väki
majoittui väentupiin ja aittoihin, eikä kukaan oikein jaksanut miettiä, miten
kaikesta selvittäisiin. Seuraavana päivän kaasi sitten Voipaalan portista
pihaan hevonen ja kiesit ohjaksissaan tutunnäköinen hahmo. Elsa juoksi pihalle ja lennähti suoraan
Kallen syliin.
-
Sinä
tulit! Kaikki on mennyttä! Häistä ei tule mitään, nyyhkytti Elsa
-
Älähän
nyt, älähän nyt, lohdutti Kalle. – Juttelimme Maria-siskon kanssa ja hän lupasi
järjestää häät kotona Iso-Mattilassa. Siirrämme vain häitä viikolla ja meidät
vihitään juhannuspäivänä. Tulin hakemaan sinut kotiin.
Elsan sydän
paisui onnesta. Asiat järjestyisivät ja heistä tulisi kuitenkin pari. Jo samana
päivänä nuoret lähtivät takaisin Sahalahdelle kiesit täynnä häitä varten
tehtyjä ruokia ja leivonnaisia, ne, mitä oli säilötty aittoihin ja mitkä olivat
säästyneet tulelta.
jatkuu…
Marketta
Isotalo
2025