24.2.2022 torstai kotona Kuntokujalla Kuopiossa
Heräsin tänään jo kello 5.55. Aloitin heti My way-kurssin kirjoitusharjoituksen eli kirjoittamaan käsin kolme sivua paperille. Ikkunasta huomasin, ettei naapuritalon ikkunoista näkynyt valoa, nukkuivat vielä. Oli rauhallinen hetki. Kirjoituksessa pohdin, kirjoittaisinko viikkotehtävänä päiväkirjaa otsikolla ”Perhe kasvaa” vai ” Serkkujen kanssa Karjalassa” vai ” Pekingissä”. En osannut päättää.
Menen alakertaan. Tarkistan ulkolämpötilan, pakkasta 3.9 astetta. Takki niskaan, Kuoma-kengät jalkaan, avain taskuun ja hakemaan sanomalehtiä. Havaitsen, ettei yöllä ole tullut lisää lunta. Postilaatikossa oli jo illalla jaetut ViikkoSavo, Kirkko&Koti sekä aamun lehdet Savon Sanomat ja Helsingin Sanomat. Keittiön pöydän ääressä selaan lehdet. Yläkerrasta kuuluu ääniä. Mies köpöttelee alakertaan.
Avaan radion. Kuuluttaja kertoo, että tänään on Matin nimipäivä. Kello on kahdeksan. Uutiset alkavat: varhain aamulla pitämässään televisiopuheessa Venäjän presidentti Vladimir Putin on määrännyt sotilaallisen operaation Itä-Ukrainaan. Toimittaja selostaa Putinin uhkauksia. Putin uhkaa maailmansodalla! Alan itkeä. Miten meidän käy? Miten käy viattomien pienten lasten? Mies halaa minua.
Kyllä on jännittävä elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä (Muumipappa ja meri).
2.12.1939 lauantai Näätäoja, Suistamo
Eilen illalla sotilaat kävviit hakemassa meiltä lehmän ja hiehon. Hyö käi kaikista mökeistä kerräämässä nautakarjan. Hyö käski meijän valmistautua lähtöön, joka voip tulla jo yöllä. Mie sanoin meijän pojille Veikol ja Viljol, jot pittää varustautua evakkoo varten. Laura peittel jo illalla nukkesa nukkumaan. Mie ompelin illalla vehnäjauhosäkkeihin selässäpitohihnat, jotta pojat voip kantaa niissä tavaroit. Meil kun on vain yks matka-aski. Mie laitoin aamulla vielä pullataikinan, mut sit sotilaat tulliit ja käskiit meijät het kokkoontuu mahollisimman noppeest rautatieasemal. Myö kun mäntii asemal, siel olj jo suurin osa kylän väestä uottamassa junnaa. Tunnelma asemal ol hyvin masentunu. Meijän juna tulla jumisti Suojärveltä päin. Sotilaat sano, että se ol viimene siviilijuna. Annikki nousoo junnaan vasta Matkaselästä. Mie en tiiä, mihin myö ollaan mänössä.
9.6.2009 tiistai Koirinoja, Impilahti
Olen serkkujen kanssa Karjalassa. Seisomme Surun risti/Murheen risti/Kaksi äitiä muistomerkin ympärillä. Laskemme luonnosta poimimiamme kukkia patsaalle. Kertakäyttömukeissa on Sovetskoje Sampanskojea, nostamme maljan vanhemmillemme. Laulutaitoinen serkku aloittaa laulun; Karjalan kunnailla. Koivuissa on vihreät hunnut. Silmät kostuvat ja äänet pettävät. Sodasta on pitkä aika. Huomenna menemme Näätäojan kylälle Tanskalan maille, josta isäni Viljo sisaruksineen läksi evakkoon 2.12.1939.
24.2.2022 torstai-ilta kotona Kuntokujalla Kuopiossa
Katsomme miehen kanssa televisiosta iltauutisia. Presidentti Sauli Niinistö toteaa Vladimir Putinista sotatoimien alettua: ”Nyt on naamiot riisuttu ja vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.
Helena Lindgren
1.3.2022
Takaisin tarinoihin