Itse koin huikeaa oppimista matkustettuani ensimmäistä kertaa Englantiin. Koulussa ei lapsuudessani kuultu kieltä puhuttuna eikä televisiota ollut tuohon aikaan joka kodissa. Kieltä opiskeltiin opettelemalla kielioppia ja kääntämällä. Innostuin jostain syystä aiheesta ja lähdin opiskelemaan englantia yliopistoon. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana huomasin, että käytännön kielitaitoni oli olematon. Koska loppuvaiheen opintovaatimuksiin kuului oleskelu englantiapuhuvassa maassa (vähintään kolme kuukautta), päätin lähteä jo ensimmäisenä kesänä Englantiin, jotta hyötyisin siitä jo opiskelun alkuvaiheessa.
Saimme kahden opiskelukaverin kans työpaikat luoteis-Englannista Järvialueelta Holiday Fellowshipin Guest Housista. Pirkon ja minun työpaikka oli lähellä Keswick-nimistä kaupunkia vuorien ja järvien ympäröimällä maaseudulla.
Lensimme Lontooseen ja matkustimme junalla läpi Englannin pohjoiseen. Herättyämme ensimmäisenä aamuna aamiaiselle yritimme jutella kahden samassa paikassa työskentelevän tytön kans. Katsoimme he itä silmät pyöreinä hämmästyksestä. Mitä kieltä he puhuivat? Luulimme tulleemme Englantiin ja heidän olevan englantilaisia. Kaiken lisäksi luulimme osaavamme englantia. Myöhemmin kuulimme, että Sheila ja Maureen olivat työläistaustaisia tyttöjä Skotlannista Glasgowsta, eivätkä he osanneet kirjakieltä. Onneksi työntekijöihin kuuluvalla Conilla oli selkeämpi puhetyyli ja hänen avullaan pystyimme kommunikoimaan aluksi kunnes opimme ymmärtämään tyttöjen puhetta.
Asiakkaina olivat koululaisryhmät, jotka tulivat viikoksi opettajiensa johdolla retkeilemään vuorilla. Oppilaat tulivat eri puolilta Englantia ja oli kiinnostavaa huomata, miten erilaisia murteita he puhuivat. Eivätkä hekään aluksi ymmärtäneet Sheilan ja Maureenin puhetta. Me suomalaiset laskimme leikkiä, että voimme toimia heille tulkkina.
Mitä muuta opin tuona kesänä? Nautimme kauniista luonnosta, jos jaksoimme työpäivän uuvuttamina retkeillä ympäristössä. Opin tykkäämään appelsiinimarmeladista paahtoleivän päällä, vaniljakastikkeesta ja omenapaistoksesta ja tartar-kastikkeesta kalapuikkojen ja ranskalaisten lisukkeena. Paikallisen pubin nimi oli Swinside Inn ja täytyihän sielläkin käydä kielenopiskelun vuoksi.
Sisko Rutanen
16.4.2022
Takaisin tarinoihin