Ihmislapsen ensiaskeleet ovat odotetut ja riemua herättävät, niin lapselle itselleen, kuin vanhemmille ja muille sukulaisille. Niistä kerrotaan ja kuvataan. On todella hellyttävää katsoa kuinka aikuinen kumartuneena odottaa pientä taapertajaa luokseen, hymy kasvoillaan ja kannustuksia huudahdellen. Ja sitten onnistumisen palkintona on ilo molemmilla ja hellä halaus.
Lapset opettelevat liikkumaan omaan tahtiinsa. Ensin ryömitään, sitten kontataan ja noustaan pystyyn tukea ottaen milloin mistäkin. Viimein rohkaistuneena lapsi lähtee kävelemään. Se usein monen, kivuliaankin muksahduksen jälkeen onnistuu. Vähitellen askeleet tulevat varmemmiksi ja pieni ihminen tutustuu ympäristöönsä kävellen.
Myöhemmässäkin elämän eri vaiheissa puhutaan ensiaskeleista, opintielle lähtiessä, aviotuessa, työelämässä ja jopa politiikkaan osallistuessa.
Joskus voi olla ensimmäisiä, ei toivottuja harha-askeliakin elontiellä.
Ihmisen kehittyminen käveleväksi ja juoksevaksi on hidasta verrattuna moneen eläinlajiin. Niiden on heti synnyttyä noustava jaloilleen ja löydettävä emon nisälle syömään. Pian on myös pysyttävä liikkuvan lauman perässä ja paettava petoeläimiä.
Ensiaskeleet
tasapainoa hakien
nojasit minuun
Silti kaaduit maahan
sinnikkäästi uudelleen
korkealle kurotit
vielä hetken minuun nojasit
kunnes
haparoiden otit ensiaskeleet
Kuukauden runoilijan kirjoittama
Tämä oli ainoa runo joka löysin aiheesta.
En saanut omaa aikaseksi.
Kerttu
Miettinen
14.4.2022
Takaisin tarinoihin