Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie. Ah enkö mä hautaan asti myös koululainen lie. ((V.A.Koskenniemi)
Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä*. Tätä päivää olen
odottanut. Pääsen kouluun, vaikka täytänkin seitsemän vuotta vasta marraskuun
loppupuolella. Seison äidin kanssa Könönpellon kansakoulun pihalla. Näin paljon
lapsia en ole ennen nähnyt*. Jännitys kipristää mahaani, mutta minua ei itketä
yhtään. Vieressä joku tyttö itkee äitinsä käsipuolessa.
Iso uusi koulurakennus* on minulle tuttu, se näkyy mummon ja
papan talon pihalta. Sinne kuuluu koululaisten välituntihälinä.
Punainen koululaukku heiluu olallani. Koululaukussani on
uusi marjapuuronvärinen penaali, jonka päällä on mustavalkoinen pyöreä valokuva
lassiekoirasta.
Koulun kello pirisee ja menemme äidin kanssa sisälle koulurakennukseen.
Meidät ohjataan ensimmäisessä kerroksessa pitkän käytävän varrella olevaan
luokkaan, jossa on naisopettaja. Hän seisoo korokkeella vihreän liitutaulun
edessä ja sanoo, että hänen nimensä on Eini Viinikka. Hänellä on harmaa vekkihame
ja vaalea paitapusero. Opettajalla on samanväriset hiukset kuin äidillä, mutta
hänen hiuksensa ovat nutturalla. Minusta hän on kaunis.
Minä pääsen istumaan eturiviin omaan pulpettiin Marja-Liisa
Kanervalan viereen. Tunnen luokkatovereista ennestään vain Marja-Liisan, Seija
Huhtalan, Karvisen Timon ja Taskisen Airan. Me olemme akonlahtelaisia. Meillä
kaikilla on aika pitkä koulumatka*.
Opettaja antaa
jokaiselle oman punakantisen aapisen*, jonka kannessa on kultainen kukko. Hän
sanoo, että kirja täytyy kotona päällystää hyllypaperilla. Opettaja lupaa, että
saamme myöhemmin laskentokirjat.
Harjoittelemme parijonoon asettumista. Se on minulle uutta.
En ole ollut hoidossa lastentarhassa, jossa muutamat ovat jo harjoitelleet
jonottamista.
Menemme parijonossa opettajan johdolla kellarikerroksessa
olevaan ruokalaan. Keittolan tädit kauhovat lautasillemme lusikkaruokaa,
riisivelliä. Opettaja sanoo, että huomenna voi ottaa kotoa mukaan voileivät ja
maitopullon. Yritän syödä siististi, ettei velliä tipu punaiselle
vekkihameelleni. Toisilla tytöillä on mekon päällä esiliinat.
Kun kaikki meidän luokkamme oppilaat ovat syöneet lautasensa
tyhjiksi, lähdemme opettajan johdolla parijonossa pois ruokalasta. Opettaja vie
meidän tutustumaan koulun vessoihin, joihin mennään koulun pihalta. Tytöillä ja
pojilla on omat vesivessat. Sekin on minulle uusi asia, sillä meillä on kotona
ulkohuussi, jossa minulla on oma paikka.
Auto Satumaahan ajaa. Katsos kuutta matkustajaa. Valo
paistaa Satumaasta. Ajetaanpas sisään A:sta*.
Laitan aapisen koululaukkuuni. En osaa vielä lukea. Olen
tullut kouluun oppimaan. Satumaahan.
*1.9.1959 oli
tiistai. Lukuvuonna 1959–1960 Varkauden Könönpellon kansakoulussa oli 348
oppilasta ja kansalaiskoulussa 110 oppilasta. Koulu oli valmistunut vuonna
1953. Noin neljä kilometriä. Haavio-Tynni-Hinkkanen: KULTAINEN AAPINEN (1956). Aapisen
sivu 3.
Helena Lindgren
17.9.2024