Äiti letittää hiukseni. Hän laittaa minulle valkeat nailoniset lettinauhat, joiden päät hän on rispaantumisen estämiseksi sulattanut liekillä. Äiti pukee minut tavallista hienompaan mekkoon, tummansiniseen samettimekkoon. Siinä on lyhyet pussihihat, jotka ovat hiukan liian tiukat. Mekon suojana on vaaleansinivalkea nailoninen esiliina. Äiti suihkauttaa korvani taakse muovisesta pullosta Yaxa-merkkistä deodoranttia, joka tuoksuu hyvälle.
Äiti vie minut tänään pyörällä kouluun. Istun äidin pyörän tavaratelineellä. Kierrän käteni äidin vyötärön ympäri. Ilmassa on jo syksyn tuoksua ja kosteuttakin. Matkaa koululle kotoa Akonlahdesta on runsaat neljä kilometriä. Maantie on hiekkapintainen. Ylämäessä on noustava kävelemään. Punainen koululaukkuni roikkuu olallani. Laukussa on punakantinen aapinen ja vihertäväkantinen laskentokirja sekä marjapuuron värinen, muovinen kynäkotelo, jota sanon penaaliksi. Laukussa on myös kirjoitusvihko, johon olen harjoitellut kirjaimia: AA AA, II II II, AI AI, NIIN, NIIN. Osaan aapisesta ulkoa kaksi lorua. Intiaani punainen, jälkiä etsii hiipien. Neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan. Lukea en vielä osaa.
Ison koulurakennuksen pihalla on valtavasti häliseviä koululaisia, kansakoululaiset omalla pihallaan ja kansalaiskoululaiset, jotka näyttävät minusta jo aikuisilta, omalla pihallaan. Koulun kello pirisee. Asetun pihalla parijonoon luokkatoverini Marja-Liisan Kanervalan viereen. Joku miesopettaja valvoo meidän menemistämme sisälle. Kiipeän eteisestä ylös johtavat portaat ylös ensimmäiseen luokkakerrokseen, jossa on oma luokkani. Luokallani on 26 oppilasta, jotka alan jo tuntea. Ensimmäisinä koulupäivinä tunsin vain Marja-Liisan, Timo Karvisen ja Aira Taskisen. Meidän opettajamme on ihana Eini Viinikka. Hänellä on tänään päällään tumma jakkupuku eikä vaalea paitapusero ja teryleeninen vekkihame, kuten yleensä.
Opettaja kertoo, että tänään koululle tulee tärkeä vieras, Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen. Hän tekee piispantarkastuksen Varkauden seurakuntaan ja vierailee myös koulullamme. Kaikki koulun oppilaat ja opettajat kokoontuvat juhlaan koulun isoon juhlasaliin. Opettaja sanoo minulle, että nyt minun pitää mennä opettajanhuoneeseen. Siellä Pekka odottaa jo minua. Opettaja Saila Mertanen antaa minulle kukkakimpun. Hän muistuttaa meitä: Helena ojennat piispalle kukkakimpun ja niiaat kauniisti, Pekka sanot rauhallisella äänellä tervetulotoivotuksen piispalle.
Menemme Pekan kanssa ulko-oven lähistölle odottamaan tärkeää vierasta. Jännitys tuntuu vatsassa. Rehtori Einari Kivelä on ulko-ovella piispaa vastassa. Piispa tulee. Hänellä on musta papinpuku yllään, pyöreät silmälasit, kaljua päässä ja pyöreä vatsa. Hän vaikuttaa vanhalta. Hän kättelee Pekkaa ja minua ystävällisesti. Joku ottaa meistä valokuvan. Se on myöhemmin Kotiviesti-lehdessä.
Juhlasalissa rehtori ja piispa puhuvat, laulamme yhdessä virren Ystävä sä lapsien.
Myöhemmin lokakuussa piirrän piirustustunnilla kuvan juhlasta. Osaan kirjoittaa: PIIS-PA.
Helena
Lindgren
5.4.2022
Takaisin tarinoihin