Että se nainen kehtasi mennä vaihtamaan uudet tapetit meidän entiseen asuntoon. Olimme remontoineet asunnon pari vuotta aikaisemmin. Valitsimme kaikki uudet pintamateriaalit huolellisella harkinnalla ja hyvällä maulla, omasta mielestämme.
Makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen halusin silloin molempiin yhdelle seinälle tehosteeksi jotain täräyttävää tapettia. Halusin, että se vangitsisi huoneeseen astujan katseen ja miellyttäisi omaakin silmää pitkälle tulevaisuuteen. Tunsin itseni onnekkaaksi löydöistäni. Miehenikin antoi valinnoilleni hyväksyntänsä, mutta remonttimiehen mielipiteestä en tietenkään voinut tietää ihan varmasti. Hän oli kohtelias ja liimaili tapetit iloisesti paikoilleen.
Makuuhuoneeseen valitsin kauniin lintu- ja köynnösaiheisen tapetin, jossa oli hopeanharmaalla pohjalla kolibreja ja kukkaköynnöksiä. Aina, kun astuin makuuhuoneeseen, tuo seinä hiveli silmiäni. Monet vieraat kehuivat tapettia kauniiksi enkä itsekään koskaan kyllästynyt siihen, vaan jäin kaipaamaan sitä muutettuamme pois.
Työhuoneeseen valitsin lämpimän värisen ja tunnelmallisen tapetin, jossa oli beesin värisellä pohjalla kaakaonvärisiä eläinhahmoja, metsäkauriita ja pupuja. Se sopi hyvin vanhahtavaan puiseen kirjoituspöytään ja kirjahyllyyn. Tunnelma oli kuin vanhassa englantilaisessa kirjastohuoneessa. Siinä seinässä oli jotain leikkimielistä, jotain rauhoittavaa.
Huomasin tuon katalan vääryyden, kun havaitsin uusien omistajien laittaneen asunnon myyntiin. Oikotien sivuilla olevissa sisustuskuvissa näin, että makuuhuoneen lintutapetin paikalle oli liimattu tummanharmaa pienikuvioinen tapetti. Työhuoneen seinä oli maalattu valkoiseksi.
Toisaalta, saahan jokainen tehdä omassa kodissaan, mitä tahtoo. Ja luopumaan täytyy jokaisen ihmisen opetella, joskus pienistä ja usein isommistakin asioista. Eikä kaikkien tarvitse tykätä minun valinnoista. Eivät he moittineet minun valintoja, mutta saattoivat kohteliaina miettiä hiljaa mielessään, että nuo kamalat tapetit pitäisi kyllä heti vaihtaa, jos asuntokaupat syntyy.
Tuo nuori perhe toi uuteen asuntoonsa oman nuorekkaan makunsa. Lähes musta sängynpääty sopi harmaaseen pienikuvioiseen tapettiin hyvin. Valkoisessa työhuoneessa näytti olevan valkoinen vierasvuode ja valkoinen moderni tietokonepöytä. Työhuone oli myös television kotipesä, moderni seinätelkkari oli saanut sijansa varasängyn jalkopään seinällä.
Nyt olen jo leppynyt. Olen iloinen siitä, että he kuulemma viihtyivät asunnossa hyvin. Mukava oli myös kuulla, että he ovat saaneet pikkuisen perheenlisän, jonka vuoksi haluavat lisää tilaa perheelle.
Annetaan siis kaikki tilaa toistemme ajatuksille ja mielipiteille. Ei juututa kiinni vanhoihin tapetteihin, vaan riennetään kohti uusia seikkailuja.
Riitta Kärkkäinen
26.4.2022
Takaisin tarinoihin