- - Elsa ja Kalle lähtivät tulipalon tuhoamasta
hääpaikastaan kotiin Iso-Mattilaan. Kun he pääsivät perille, sai Elsa huomata,
että Kallen Maria-sisar oli pannut tuulemaan. Maria oli salaa pelännyt,
minkälaisen vaimon Kalle aikanaan toisi taloon ja minkälainen hänen asemansa
naimattomana sisarena silloin olisi. Kovaluontoisen naisen kanssa yhteiselo
voisi olla vaikeaa. Maria olikin heti ensi silmäyksellä ihastunut Elsan
lempeään ja hienostuneeseen olemukseen. Elsan kanssa olisi helppoa tulla
toimeen. Niinpä Maria heittäytyi hääjärjestelyihin täysin rinnoin.
Maria meni tarmokkaana pihamaalle nuorta paria vastaan ja
alkoi heti selostaa Elsalle:
-
Tule, Elsa, niin näytän sinulle, mitä kaikkea
me olemme jo saaneet aikaan. Kohta on vielä tulossa lisää käsipareja auttamaan,
sillä kuultuaan onnettomuudestanne, monet kyläläiset ovat tarjonneet apuaan.
Pirtissä leivottiin ja herkulliset tuoksut leijuivat koko
talossa. Piiat kuurasivat kammareita ja salia ja laittoivat sänkyjä kuntoon
yöpyviä kaukaisia sukulaisia varten. Elsa oli helpottunut ja kiitteli kovasti
Mariaa hänen aikaansaannoksistaan. Sitten Elsa sitoi esiliinan vyölleen ja
liittyi naisjoukkoon.
Kun juhannuspäivä vihdoin koitti, heräsi Elsa viimeistä
kertaa omassa sängyssään kotona Haapaniemessä.
-
Tänään se sitten tapahtuu, minut määrätään
”akkojen säätyyn”, ajatteli Elsa venytellen.
-
Meillä on Ellin kanssa vielä paljon
tekemistä, tuumi Elsa, heitti vällyt päältään ja hypähti pystyyn.
Elsa oli pyytänyt nuorempaa Elli-siskoa kaasokseen, sillä
vanhemmalla Aina-sisarella oli kädet täynnä työtä Voipaalassa tulipalon jälkiä
raivatessaan.
Edellisenä iltana, kun Elsa ja Elli vihdoin lähtivät
työntäyteisen päivän jälkeen Iso-Mattilasta, oli talo valmiina ja hienosti
koristeltu häitä varten. Talon portille oli tehty häävieraita varten kunniaportti.
Se oli rakennettu tien molemmin puolin pystytyistä koivuista, joiden latvat oli
sidottu tien yli yhteen. Kunniaportin kautta käytiin häätaloon, joka oli
sisältäkin koristettu kukkasin, koivunoksin ja pienillä koivupuilla juhannuksen
kunnaksi. Salissa oli valmiina vihkimistä varten lattialla morsiusryijy.
Sen päälle oli laitettu matala vihkipalli, johon morsiuspari polvistuisi
vihkimistä varten. Ryijyn kohdalle kattoon oli kulmistaan naulattu valkoinen
pellavaliina morsiustaivaaksi. Seisoessaan Voipaalan kartanon savuavilla
raunioilla ei Elsa olisi voinut uskoa, että tällaisella aikataululla
päästäisiin näin hienoon lopputulokseen.
Kun Elsa ja Kalle sitten vihdoin seisoivat rovasti edessä,
hän puhui kauniisti nuorelle parille ja kehotti heitä olemaan uskollisia
toisilleen. Sitten rovasti onnitteli ensimmäisenä vastavihittyjä ja sen jälkeen
muut häävieraat kukin vuorollaan.
Vieraat vilkuilivat jo malttamattomina pitkiin katettuihin
pöytiin pirtissä ja pihamaalla. Sitten puhemies jo kehottikin hääväkeä istumaan
pöytiin päivällistä varten. Morsiusparin vieressä olivat kunniapaikoilla
rovasti, puhemies ja kaaso. Heti kun väki oli istuutunut, alkoivat olut- ja
sahtihaarikat kiertää. Se irrotteli kielenkannat niin että puheensorina vain
kasvoi ja kasvoi. Ruoan yhteydessä otettiin myös ahkerasti viinaryyppyjä.
Väki ahtoi sisäänsä herkkuja, joita piiat kantoivat sisään
jatkuvalla syötöllä. Oli sekä muna- että piimäjuustoa, mureaksi haudutettua
sianlihaa ja suolakalaa sekä tuoreesta silakasta valmistettua suutarinlohta.
Ohraryynipuuroa oli tietenkin ja talkkunaa. Juhlaleipänä oli imelletty
perunalimppu tavanomaisen rukiisen varrasleivän sijaan. Sitten kun hääväestä
tuntui, ettei saisi alas enää palaakaan, tuotiin pöytiin vielä isot vadilliset
pannukaakkua ja kotona tehtyä hilloa.
Päivällisen jälkeen alkoi tanssi. Ensitanssi oli
puhemiehen etuoikeus ja sitten tanssivat morsian ja sulhanen. Sen jälkeen alkoi
kaikille vapaa tanssi. Pelimanneille kannettiin ahkerasti ryyppyjä, sillä mitä
enemmän tarjottiin, sitä ahkerammin pelimannit soittivat. Viulu vinkui, haitari
soi ja klaneetti (klarinetti) kaikui.
Pelimannit soittivat polkat ja menuetit, katrillit ja
valssit. Valssia oli kahdenlaista: pitkää ja lyhyttä. Pitkä valssi oli hidasta
ja aaltoilevaa ja sitä tanssittiin vain yhteen suuntaan pyörien. ”Saattaa
ruveta pyörryttään, jos pitkälle tanssaa!” sanoi väki. Hiki virtasi sekä
soittajilla että tanssijoilla.
Häät olivat entisajan talonpoikaiskulttuurissa suuria
väriläiskiä ja piristyksiä arjen harmauteen. Työtä oli tehtävä ahkerasti ja
huvittelu oli toisella sijalla. Häissä otettiin siis ilo irti harvinaisesta
juhlasta. Monipäiväisissä häissä tuskin nukuttiin ja tanssiminen ja juominen
oli runsasta. Häät ilman tanssia olivat harvinaisia ja niitä pidettiin tylsinä.
Sanottiin että ne olivat kuin hautajaiset!
Tanssia jatkettiin ruoan jälkeen aamuyölle ja seuraavana päivänä taas tanssittiin. Koko ajan tarjoiltiin viinaa ja sahtia sekä kahvia, että hääväki jaksaisi valvoa. Nukkumapaikkoja oli harvoin järjestetty vieraille ja Mattilassakin vain kaukaisille sukulaisille.
Kuokkavieraita ilmestyi Mattilaan, kuten tapana oli.
Illanviettoja ja tanssitilaisuuksia oli niin vähän, että nuoriso korvasi niitä
kuokkimalla häissä. Kuokkavieraita kohdeltiin hyvin. Heitä varten oli
järjestetty erillinen tanssilato ja iso sahtitynnyri oli varattu ladon
ulkopuolelle. Haitarinsoittaja siirtyi soittamaan kuokkavieraille viulujen
jäädessä kutsuvieraita hyppyyttämään.
Kun Elsan ja Kallen toinen hääpäivä valkeni, alkoi kestitys
ja tanssi uudelleen. Se päättyi morsiusparin säädyn vaihtoon. Vieraat
muodostivat suuren polskaringin, jonka keskellä morsiuspari tanssi. Yhtäkkiä
kesken kaiken tanssijat hyökkäsivät parin kimppuun ja nostivat heidät ylös ukoksi
ja akaksi. Morsiamen huntu poistettiin ja hänen päänsä peitettiin naineiden
naisten päähineellä. Vanhan tavan mukaan naineen naisen ei sopinut esiintyä
paljain päin. Morsiamen oli siis vihkimisen jälkeen peitettävä päänsä. Sen
vuoksi toista hääpäivää sanottiinkin päänpeittämispäiväksi.
Tähän seremoniaan häät päättyivät ja Elsa-akka ja Kalle-ukko
aloittivat arjen Iso-Mattilan talon isäntänä ja emäntänä.
Lähde: Salla Korja, Entisajan hämäläiset
talonpoikaishäät 1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle
Oulun konservatorion kansantanssinopettajalinja päättötyö 1998
Marketta
Isotalo
2025