Tulin tähän
Kärkkäisten rantaan syömään ja samalla seurailemaan pikkutyttöjen touhuja. Sain
ihan mukavasti seivästettyä monta kalaa lounaaksi, kun varovasti astelin.
Sitten se mokoma piisami molskautti hännällään niin ylpeästi, että kaikki sintit
syöksyivät syvempiin vesiin. Onhan tuo jo maha pullollaan terveellistä
kalaruokaa. Kuivattelen tässä laiturilla palelevia kinttujani ja otan aurinkoa
kalpeille rinnuksilleni.
-Mummi, joko me nyt voitais mennä uimaan?
-Lähdetään vaan. Kipaskaa kertomaan äidille ja
iskälle. Haluaisivatkohan he tulla mukaan? Missä teidän uimarenkaat on?
-Ne on saunatuvassa ja uikkarit kans. Me
aletaan jo mennä.
Nyt joudun
luopumaan tästä mahtavasta laituripaikasta. Sieltä tullaan taas sellaisella
töminällä, että viimeisetkin uneliaat kiisket karkaavat tiehensä. Siirryn
tuonne Nissisen rantakivelle, sieltä näen ja kuulen villiskonttien touhut ihan
hyvin. Onpa raskasta lentää täydellä mahalla. Se viimeksi syöty sammakko oli
liikaa. En voinut vastustaa kiusausta, kun se loikkasi suoraan nokkaan siinä
rantatörmällä. No nyt sieltä tullaan isojen uimarenkaiden kanssa. Ei ollut
minulla pienenä haikarana uimarengasta. Äidin mielestä olisin kuitenkin
rikkonut sen terävällä nokallani.
-Minä menen
ekana! Ei kun minä, sinä olit viimeksi eka.
-No tytöt,
eipä riidellä mokomasta asiasta. Laitetaanpa riita poikki ja voita välliin.
Mummi menee ensiksi. Olkaa varovaisia portaissa, ne ovat vähän liukkaat. Ja
mummin päälle ei sitten roiskuteta ennen kuin olen kastautunut. Yks kaks kolme,
istu isän polveen …
Tarkkaan
mummi huolehtii noista typyköistään, vaikka ne osaavat jo uida ihan hyvin.
Tytöt eivät huomaa minua, vaikka tuntevatkin minut. Ovat käyneet ukin kanssa
kiikaroimassa, kun ylväänä seista torotan Nissisen Eskon rantakivellä. Hurjia sukelluksia ja kuperkeikkoja nuo
ipalaiset osaavat tehdä renkaiden keskelle. Minunkin on viisasta olla
lentovalmiudessa, jos jompikumpi lettipää viipyy liian kauan sukelluksissa.
-Mummi, vahditko tätä minun uimarengasta, kun
me tehdään nuo temput yhtaikaa Pihlan uimarenkaalla.
-Vahdinhan minä, sanoi mummi ja laittoi Viljan
uimarenkaan Ulpukankukan ympärille. Eikä yhtään epäillyt, etteikö se siinä
pysyisi.
-Apua mummi, sinä päästit minun uimarenkaan
karkuun! Se on jo noin kaukana! Ei me ikinä saada sitä takaisin!
Nyt se mummo
pulleriini lähti juoksemaan sen uimarenkaan perään. Anteeksi, että nimittelen,
mutta itse sanoo minua aina kuikeliiniksi, olen kuullut. Siinäpähän juoksee
matalassa rantavedessä. Toivottavasti pysyy pystyssä. On navakka tuuli, onneksi
rantaan päin. Saihan se mummi renkaan
kiinni! Huohotus kuuluu tänne Nissisen kiville asti ja niin kuuluu myös pillitys
ja vollotus uimalaiturilta. Teidän mummille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Mutta uimarenkaan karkuun päästäminen on pahimmasta päästä. Oikeesti olet
sankarimummi!
Riitta Kärkkäinen
2 18.2.2025